Muistatko viime lokakuussa Turussa järjestetyn Food&Fun-tapahtuman? Silloin eri maiden keittiömestarit valloittivat yhdeksän keskustan ravintolaa ja loivat omat menunsa ravintolaan muutaman päivän ajaksi. Oli muuten kiva tapahtuma!

Food&Fun oli viime syksynä ensi kertaa Suomessa, mutta Islannissa se järjestettiin tänä keväänä jo 14. kerran. Minä sain tilaisuuden lennähtää paikan päälle ihmettelemään, miten ruoka ja hauskuus yhdistetään Reykjavikissa. Osallistuin Food&Fun-illalliselle VOX ravintolassa, jossa menusta vastasi tanskalainen keittiömestari Hussein Mustapha.

Alkuun Takoyaki – squid & bonito

Mustaphan menu oli saanut paljon vaikkuiteita Aasiasta. Alkupaloihin kuuluva Takoyaki on suosittu japanilainen ruoka, joka pitää sisällään muun muassa paistettua mustakalaa (=squid). Bonito sen sijaan on tonnikalan sukuinen kala. Tällaiselle varsinaissuomalaiseen ruokaan tottuneelle menussa olikin todella paljon ihmeteltävää.

Ruokahalun herättelyyn tarjoiltiin Oysters, cabbage & emulsion. Kuva: Mari Sandell

Koko idea Food&Funissa on, että ulkomaiset nuoret, nousevat keittiömestarit yhdistävät menussaan järjestävän maan paikallisia tuoreita raaka-aineita ja omiin erityisiin taitoihinsa.

First course Scallop, whey, shrimp & seaweed. Kuva: Mari Sandell

Islannista kun on kyse, sisälsi Mustaphan menu paljon merenantimia.

Second course Monkfish, ponzu, shiso & fermented celeriac

Pääsin maistaman myös merikrottia ja ponzua. Ponzu tarkoittaa sitrus-pohjaista kastiketta, jota käytetään paljon japanilaisessa keittiössä soijan ohella. Mintun sukuinen shiso taas on yksivuotinen yritti (toiselta nimeltään perilla), jota myös käytetään runsaasti japanilaisessa keittiössä.

Main course Pigeon, blackcurrant, pak choi & ramson

Pääruoka piti sisällään kyyhkystä, mustaherukkaa, pinaattikiinankaalta ja karhunlaukkaa. Jälkiruoka sen sijaan oli koostettu manteleista, tonkapavuilla maustetusta marengista, litsistä ja valkosuklaasta. Kuten kuvistakin voit päätellä, tarjosi illallinen mielenkiintoisia uusia makuelämyksiä.

Dessert Almond, tonka merengue, lychee & white chocolate

Food & Fun –tapahtuma järjestetään Turussa 30.9. – 4.10.2015. Jännittävä maistella, mitä lautaselta ja lasista silloin löytyykään?

Terveisin Vilja

Turun alueella viljellään muun muassa hamppua, kvinoaa ja hernettä, joille halutaan uusia käyttäjiä. Turun alueella on myös laadukkaita ravintoloita, jotka etsivät jatkuvasti paikallisten tuottajien erikoisuuksia. Mitäpä siis, jos saatettaisiin nämä tahot yhteen?

Näin tuumittiin Turun yliopiston Brahea-keskuksessa, jossa on meneillään kaksivuotinen kasviproteiiniketjunhallintahanke. Yhteistyökumppaniksi löytyi ravintola Kaskis, ja tuottajapuolelta mukaan tulivat kvinoaa tuottava Rainingon luomutila, Murtolan hamppufarmi, härkäpapua tuotteistava Paulähteen vihannestila sekä Myssyfarmi, joka tuottaa mm. hernettä ja luomurypsiöljyä.

Kaskis-ravintolan kokit Simo Raisio (takana vas.) ja Erik Mansikka esittelivät kvinoasta, hampusta, härkäpavusta ja herneestä valmistettuja ruokaherkkuja paikallisille tuottajille. Maistamassa Mervi Louhivaara, takana, Terhi ja Juha Raininko, seinän vieressä, Ville ja Virve Virtanen sekä Anna ja Janne Rauhansuu, etualalla.

Viime viikolla tuottajat kutsuttiin Kaskikseen vierailulle maistamaan, mitä kokit Erik Mansikka ja Simo Raisio olivat Brahean ravintolaan toimittamista raaka-aineista loihtineet.
– Etsimme koko ajan uusia raaka-aineita. Kyllä se alkaa kyllästyttää, jos samoja juureksia pyörittelee keittiössä vuodesta toiseen!
– Kaikki erikoisuudet kiinnostavat meitä, ja se on hienoa, jos tuotteet tulevat läheltä ja niiden takana on tarina, kertoivat Mansikka ja Raisio.

Aika ei riitä käymään tuottajien luona niin paljon kuin mieli tekisi, joten kokit olivat tyytyväisiä saadessaan tavata useita tuottajia kerralla. Tuottajapuolella taas odotukset olivat kovat – mitä Kaskis tarjoaisi?

Saaristolaisleipään lisättiin muun muassa hampunsiemeniä.

Härkäpapu-ja hernerouheista syntyi falafel-pyöryköitä.

Lampaanniskan kanssa tarjoiltiin härkäpapurouheesta tehtyä, polentan tyylistä lisäkettä.

Odotukset taatusti ylittyivät, kun pöytä pistettiin koreaksi. Tarjolla oli muun muassa saaristolaisleipää, johon oli leivottu hamppurouhetta, härkäpapujauhoa ja -rouhetta. Härkäpapu- ja hernerouheista oli tehty falafel-pyöryköitä, kvinoasta risotto-tyyppistä kvinottoa ja härkäpavuista polentan tyylistä lisäkettä. Kvinoasta oli tehty myös tuorepastaa, samoin kvinoaa ja hamppua oli käytetty tuomaan rapeutta paistettuja mustajuurten pinnalle. Annokset olivat paitsi kauniita, myös erittäin maukkaita.
– Onhan tämä vähän erilaista kuin kotona, tuottajat naureskelivat.

Kvinoaa, mascarponea, sitruunaa ja valkoviinireduktiota – niin syntyi suussasulava kvinotto.

Voikylvyssä kypsyneet mustajuuret saivat rapean pinnan muun muassa kvinoasta ja hampusta.

Kvinoaa käytettiin paitsi tuorepastan valmistuksessa, myös kastikkeessa.

Entä sitten jatko?
– Nämä teidän tuotteenne maistuvat terveellisiltä – jotkut ehkä vähän liiankin terveellisiltä näin ravintolakäyttöön, mietiskeli Raisio.
Hän arveli, että ainakin kvinoa ja hamppu voisivat jatkossa toimia osana Kaskiksen kasvisannoksia. Härkäpapua ja rypsiä Kaskiksessa käytetään mieluummin tuoreena, silloin kun niiden satokausi on.

Yhteistyötä koordinoinut projektipäällikkö Mervi Louhivaara kertoo, että Kaskiksen lisäksi vastaavan kasviproteiini-tuotesalkun Turussa saivat Kauppahallin Roots Kitchen ja Kauppatorin laidalla toimiva Eliksiiri. Lisäksi tuotteita on tarjottu suurkeittiöpuolelle Arkeaan ja Unicaan, jonka opiskelijaruokala Assarin ullakkoon ollaan yhteydessä lähiviikkoina.
– Uskon, että kotimaisen kasviproteiinin esiinmarssi on vasta alkutahdeillaan, sanoo Louhivaara.

Maaliskuun lopussa päättyvän, Brahean koordioiman kasviproteiiniketjunhallintahankkeen ovat rahoittaneet Varsinais-Suomen Liitto EAKR-ohjelmasta, Turun yliopisto sekä Ruohonjuuri Oy.

Lähiruokaa valmiina nautittavaksi.

Sain idean tämän blogin kirjoittamiseen kolme vuotta sitten, aloittaessani jälleen opiskelut, jokta suoritin sujuvasti työn ohessa.

Olen myös aktiivikuntoilija, maratoonari ja terveellisen ruoan ystävä. Kaikkien näiden sovittaminen yhteen vaati aika paljon järjestelyjä arjen rutiineihin.

Aktiivikuntoilulla tarkoitan vähintään tunnin päivittäistä treenaamista noin kuusi kertaa viikossa, mieluiten kuntosalilla. Vaatimukseni myös ravitsemukselta ovat kovat. Terveellisen ruoan tulee lisäksi olla herkullisen näköistä ja maistuvaa. En panisi myöskään  pahakseni, jos ruoka vielä olisi ekologista ja eettisesti valmistettua.

Plussaa tulee vielä ruokaan ja ruoan nauttimiseen liittyvistä positiivisista mielikuvista ja elämyksistä. Myös itse ruoan ostotapahtuma voi olla elämyksiä tuottavaa. Elämykset ilahduttavat ja voivat olla myös viihdyttäviä.

Olin aidosti hämmästynyt opiskelija-aikanani etsiessäni oikotietä hyvään ruokaan. Useimmiten päädyin noutoruoka-tarjonnan vähyydestä johtuen syömään ulkona. Ravintolaruokailu ei aina ole se kaikkein edullisin vaihtoehto, joten päädyin miettimään vaihtoehtoja.

Raaka-aineet kotona valmistettavalle aterialle on helppo löytää mistä tahansa kaupasta. Aina ei kuitenkaan ole aikaa syödä ulkona tai mielenkiintoa valmistaa itse ruokaa kotona. Haasteena on löytää terveellisiä, maistuvia ja ekologisia valmiita ruoka-annoksia helposti mukaan ostettavaksi .

Tämä blogi kertoo siitä, kuinka muualla maailmassa tämä ongelma on ratkaistu. Tässä osassa kuvaan havaintojani Amsterdamissa viime vuoden lokakuussa.

Ekologisen ja orgaanisen ruoan mekka.

Ihastuin ikihyväksi Marqt-ruokakauppaketjuun, joka perustajansa  Quirijn Bollen liikeidean mukaan tarjoaa tuoretta ruokaa suoraan paikallisilta viljelijöiltä. Muina teemoina ovat ekologisuus ja asiakkaiden muuttuneiden odotusten mukainen tarjonta. Liikkeessä ei voi maksaa ostoksiaan käteisellä. Ainoastaan korttimaksu hyväksytään. Fokuksena tässä blogissa on tämän kaupan valmisruokatarjonta. Eat & Go!

Hollantilaiset ovat hyvin tietoisia ympäristöasioista. Wikipedian mukaan Amsterdamin kaupungissa oli yli 743 905 (2006) asukasta ja arviolta yli 900 000 (2011) polkupyörää. Lähiruokaan keskittyvälle ruokakaupalle riittää siis kysyntää.

Marqt-myymälän valmisruoat on valmistettu lähialueen tuottajien raaka-aineista. Ruokien ostajia ilahduttaa myös raaka-aineiden ekologisuus ja tällä tiedolla laiska kokkaaja voi lohduttaa omaa huonoa omaatuntoa.

Kaikkia myynnissä olevia tuotteita ei ole mahdollista Hollannin maatieteellisestä sijainnista johtuen  saada lähialueilta. Tällaisia ovat jotkut eksoottisemmat hedelmät ja viinit. Mutta myös näitä tuotteita koskevat samat eettiset ja ekologiset vaatimukset. Jopa virvoitusjuomat ovat täällä ekologisesti valmistettuja.

Tämä oli tärkeä ja ilahduttava tieto itselleni. Olen colajuoma-addikti ja sain hyvän syyn ostaa ja latkia sitä mielin määrin.

Salaattiannokset ovat pakattu läpinäkyviin rasioihin. Kuluttaja näkee vaivattomasti pakkauksen sisällön ja voi myös näin todeta raaka-aineiden tuoreuden.

Omasta mielestäni laadukasta ja hyvää tuotetta ei pidäkään peittää pakkauksella. Ruoka-annokseen käytettyjen raaka-aineiden eri komponentit tulee olla selkeästi asiakkaan havaittavissa, samaan tapaan kuin ravintola -annoksessa. Laadukkaista raaka-aineista valmistettu tuote myy nimittäin itse itseään.

Maratoniin valmistautuvan oli helppo valita mieleisensä annos laajasta valmisruokavalikoimasta.

Yllä olevassa kuvassa on  Waldorfin salaatti avattuna pakkauksestaan. Salaatti maistui hyvältä, ja olisi voinut ihan hyvin olla vaikka itse tehtyä. Onnistuneeseen ostokokemukseen kuuluu myös ruoan hyvä maku. Ruokakaupan hintataso on hieman tavallisia marketteja korkeampi, mutta asiakkaat näyttivät olevan valmiita maksamaan korkeampia hintoja.

Reilun kaupan omenamehua sekä ekologista tiramisua.

Marqt-kaupan valikoima kattaa lähes kaikki päivittäiskaupan tuoteryhmät. Olin niin innoissani tästä löydöstäni, että taisin kantaa oikein urakalla ruokaa kaupasta hotellihuoneeseeni.

Valmis BLTC -leipä (pekoni, lehtisalaatti, tomaatti & juusto) näytti sisältä tältä. Raaka -aineet ovat selvästi havaittavissa, ja maku sitä mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Maistoin tuotteessa muutakin kuin leipää ja majoneesia.

Kaupan asiakaslupauksen mukaan raaka-aineet ovat ekologisia ja läheltä. Asiakkaat määrittelevät asiakaslupauksen toteutumisen ostokokemuksen perusteella. Ruoan hyvä maku on yksi tällainen kokemus, ja saa onnistuessaan asiakkaan palaamaan uudelleen ostoksille.

Jottei tämän matkan pääasia unohtuisi, niin pitihän se maratonkin juosta. Maraton oli ”Piece of Cake”. Maasto oli koko matkan tasamaata, Alankomaissa kun ollaan.  Saavutin maaliviivan ajalla 4:54:20. Olin tyytyväinen aikaani.

Maratonin jälkeen maistui ceasar-salaatti. Hotellihuoneessa – olin sen verran uupunut juoksusta. Take away -salaatti täytti tässä tehtävänsä. En olisi jaksanut lähteä ulos syömään. Sinä iltana en poistunut huoneestani.

Ilokseni sain nauttia vielä kotimatkalla tällaisen orgaanisen jogurtti-myslin Schipholin lentokentällä. Kyllä maistui hyvältä!

Ensi viikolla uusi kaupunki ja uudet kokemukset. Siihen asti morjens!

-Mikko

Turun Sanomissa on aloitettu 110-vuotisjuhlavuoden juttusarjan, joka kantaa nimeä 110 hyvää tekoa. Tämän vuoden aikana lehdestä voi löytää juttuja, joissa yksityiset ihmiset, yhteisöt ja yritykset kertovat tekemistään hyvistä teoista.

Kuka tahansa voi tehdä lähimmäisilleen tai ympäristölle hyvän teon tai vaikkapa useampia. Hyvillä teoilla ei ole myöskään kokorajaa. Isoilla teoilla voi saada paljon aikaan, mutta pelkkä hymykin saattaa jättää paljon hyvää jälkeensä.

Nyt mukana on myös yksi turkulaisravintola:

Vähävaraisten lapsiperheiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Turkulainen ravintola Julinia on jo viime vuodesta saakka ohjannut lounaalta jäänyttä ylijäämäruokaa lapsiperheille.

Nyt ravintola aikoo tehdä uuden hyvän teon. Ensin se järjestää varainkeruuillallisen kesäkuun alussa. Tilaisuuteen myydään 70 illalliskorttia, jotka sisältävät paitsi ruokaa ja juomaa, myös musiikkia ja pientä ohjelmaa. Seuraavana päivänä 70 lapsiperheasiakasta pääsee nauttimaan tunnelmasta ja juhlaruoasta ilmaiseksi. Lapsiperheasiakkaat tulevat hyväntekeväisyysyhdistys Hope – yhdessä ja yhteisesti ry:n välityksellä.

Varainkeruuilta on keskiviikkona 3. kesäkuuta kello 18. Hope-yhdistys myy tilaisuuteen 70 kappaletta 70 euron lippuja. Torstaina 4. kesäkuuta kello 17 alkaa ilmainen lapsiperheiden juhla, jonne mahtuu 70 Hopen ohjaamaa henkilöä.

Ravintola Julinia järjestää keittiömestari Iiro Toivasen johdolla kaksipäiväisen hyväntekeväisyystapahtuman kesäkuussa. Kuva: Karl Ketamo

Helsinki Beer Festivalin kutsuma raati on valinnut Vuoden olutravintolaksi 2015 turkulaisen Seurusteluravintola Uuden Apteekin.

Uusi Apteekki on toiminut jo parikymmentä vuotta. Kuvituskuva, vuodelta 1012. Kuva: TS/Jori Liimatainen

Raadin mukaan yli kaksi vuosikymmentä turkulaisia oluenystäviä palvellut Uusi Apteekki on laajan valikoiman olutravintola, jossa yhdistyy viihtyisä ja persoonallinen sisustus ammattitaitoiseen palveluun ja käsityöoluen valmistukseen.

Arvostettu ja palkittu olutravintoloitsija Otto Lamberg (1955–2005) perusti Uuden Apteekin vuonna 1993. Legendaksi ravintola kasvoi Reijo Mäen Vares -kirjojen kantapaikkana. Vares-elokuvia on kuvattu Turussa ja Uudessa Apteekissa yhteensä yhdeksän.

Erityisen tyytyväisiä raatilaiset ovat panimon oluttarjonnan säilymisestä kunnianhimoisena vuodesta toiseen. Pulloissa ja hanoissa on yli 40 laatuolutta eri puolilta maailmaa. Niitä täydentävät 20–30 vaihtuvaa pullo-olutmerkkiä sekä runsaslukuinen mallasviskien valikoima.

Oma ravintola on ollut pitkään Eder Rodriguezin unelma – ja reilu viikko sitten siitä tuli totta.

Eder kokkaa kaiken Mex-Mexin ruuan itse. Kuvat: TS/Lennart Holmberg

Muun muassa parin vuoden takaisesta Top Chef Suomi -ohjelmasta ja ravintola Smörin ja Tiirikkalan keittiöistä tuttu kokki on avannut oman pienen ravintolan Turun itäiselle puolelle, osoitteeseen Itäinen Pitkäkatu 30.

Entisen Karinan tiloissa oleva 30-paikkainen ravintolan kantaa nimeä Mex-Mex ja kaikki sen tarjoama ruoka – jos nyt ei suoraan meksikolaista, niin ainakin aina on meksikolaisvivahteista. Meksiko on Rodriguezin kotimaa, ja siellä hän on myös kouluttautunut kokiksi.
– Halusin avata pienen paikan, jossa olisi tarjolla meksikolaista kotiruokaa – tuoretta, yksinkertaista ruokaa, jossa korostuvat puhtaat maut.

Rodriguez teki ravintolaansa varten lähes kaiken itse, muun muassa laatoitti paikan avokeittiönurkkauksen seinän. Sisustus on minimalistisen niukka, mutta sitä ehkä kehitellään ajan kuluessa. Nettisivuja ravintolalla ei vielä ole, eikä mainostamaankaan ole ehditty, mutta alku on lähtenyt sujumaan mukavasti.
Tällä hetkellä ravintolan päätuote on lounas, ja tarjolla on kymmenen euron hintainen kolmen ruokalajin menu, joka vaihtuu päivittäin. Lounasajan jälkeen voimassa on lyhyt lista, joka esittelee lisää meksikolaisia herkkuja, kuten tortilloja eri täytteillä. Anniskeluoikeuksia ei vielä ole, mutta kun ne saadaan, aukioloaikoja on tarkoitus pidentää.

– Käytän paljon kasviksia sekä ruuissa että salsa- ja guacamole-kastikkeissa, ja valmistan kerrallaan vain sen verran kuin mitä yhden päivän aikana tarvitaan. Minulle on tärkeää, että kaikki on tuoretta. No – toisaalta se tarkoittaa sitä, että tulen tänne joka aamu todella varhain pilkkomaan!

Ruuan terveellisyys on tärkeä asia, joten Mex-Mexin keittiöstä ei löydy kermaa tai voita. Maut tehdään muilla tavoin.

Mex-Mex sijaitsee ydinkeskustan ulkopuolella, mutta Rodriguez sanoo uskovansa paikan sijaintiin. Alueella on paljon työpaikkoja, kerrostaloja ja ennen kaikkea – lähellä ei ole pahemmin muita ravintoloita. Jospa siis lähiseutu ottaisi Mex-Mexin omakseen.

Juttua korjattu 19.3.klo 10.28, täsmennetty ravintolan osoitetta.

MasterChef VIP: A.W. Yrjänä, Tomi Björck, Emma Kimiläinen, Anni Hautala, Kaisa Liski, Henri Alen, Laila Snellman, Sakari Kuosmanen. Kuva: Nelonen Media

Tiistain MasterChef VIP –jaksossa Sakari Kuosmanen vakuutti tuomarit kokemuksellaan ja huikealla osaamisellaan ja lunasti itselleen viimeisen paikan MasterChef VIP –semifinaaleihin.

Kisassa jatkavat Kuosmasen lisäksi Kaisa Liski, Laila Snellman, A.W.Yrjänä, Emma Kimiläinen ja Anni Hautala.

Kisa kovenee välittömästi ensi viikon jaksossa, kun semifinalistit joutuvat kokkaamaan viiden tähden hotelli Kämpin keittiössä. Yksi kilpailijoista joutuu jättämään hyvästit ohjelmalle. Tästä eteenpäin joka viikko putoaa yksi kilpailija, kunnes 14.4. finaalissa MasterChef VIP –voitto ratkaistaan kolmen finalistin kesken.

Uudesta-Seelannista tulee mainioita Pinot Noir -rypäleestä valmistettuja punaviinejä, eikä Waipara Hillsin Otago tuota pettymystä.

Pinot Noiriksi viini on yllättävän tumma, melkein rubiinipunainen ja tuoksussa on sopivasti pippuria ja hienosti kirsikkaan. Kirsikkainen maku muistuttaa hyvässä mielessä toscanalaisia punaviinejä, vaikka Italiassa rypäleenä on yleensä sangiovese. Marjaisa maku on pitkä, suutuntuma sopivan napakka ja tanniinit miellyttävän pehmeät.

Jos viinistä jotain uupuu, niin vivahteita voisi olla enemmän. Viini on hieman yksioikoinen, mutta tähän hintaan ei voi ihan kaikkea saada.
Erinomaisen monikäyttöinen ruokaviini. Sopii mainiosti paistetulle ankalle tai grillatulle broilerille. Vähän viilennettynä hyvä valinta myös rasvaiselle kalalle, kuten yrteillä ryyditetylle paistetulle lohelle.

Waipara Hills Central Otago Pinot Noir 2013
12,49 euroa
Uusi-Seelanti
Rypäle: Pinot Noir
Hinta/laatu: ★★★½

Täällä blogia kirjoittelee Karoliina.

Olen kahden pienen pojan äiti, joka juuri palannut työelämään. Blogissa tulen jakamaan meidän perheen arkiruokia, isoäitien reseptejä, viikonlopun herkkuruokia ja säilöntävinkkejä. Voin joskus myös kirjoittaa vauvan ruokailusta.

Haluan tarjota lapsilleni maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa. Haluan opettaa heidät syömään ennakkoluulottomasti kaikkea ja opettaa heidät pienestä pitäen tuntemaan, mistä ruoka tulee ja miten se valmistetaan. Suosin raaka-aineissa luomua, lähituotteita ja pientuottajien tuotteita.

Parin viikon työarkikokemuksella olen huomannut, että ruoan pöytänsaaminen lasten ruoka-aikaan on hieman haastavaa – aikaa arkiruoan tekoon on usein vain puoli tuntia. Toinen ruokahaaste meillä suuret kauppalaskut. Kaksi vaippahousua ja maitohirmua tietysti tuo jo luonnostaan ostoskärryihin täytettä. Suuren osan kauppalaskusta haukkaisivat proteiinit.

Olenkin pyrkinyt ostamaan lihaa aina isommissa erissä suoraan tuottajilta. Tällöin ne saa edullisempaan hintaan, koska kaupan välikäsi jää silloin pois. Näin myös tiedän, mistä liha tulee, ja millaisissa oloissa eläimet ovat eläneet.

Uusia kasvisruokia yritän myös ujuttaa ruokaviikkoomme. En tulisi toimeen ilman isoa arkkupakastintamme tai jokakesäistä ja -syksyistä säilöntävimmaa.

Kuulun myös luomuruokapiiriin, josta tilaan kerran kuussa mm. juurekset ja perunat.

Tervetuloa mukaan!

-Karoliina

Korealainen ruoka tuntuu olevan nyt tosi IN. Olen muutamaa ohjetta kokeillut, ja tämä pata on kyllä helppo ja maistuva. Padan voi tehdä valmiiksi vaikka sunnuntaina, ja maanantaina voi lisäkkeeksi keittää riisiä ja valmistaa vaikka tämän Stockmannin pikakimchin.

Padan esivalmisteluihin menee ehkä vartti, jonka jälkeen haudutellaan pataa uunissa pari tuntia. Vaikka ohjeeseen tulee tätä hypetettyä Gochujang-chilitahnaa, maistui se myös kaksivuotiaalle esikoiselle. Me vanhemmat tosin lisäsimme lautasillemme vielä pöydässä tätä hieman ehkä makeaa chilitahnaa.

Olen huomannut, että arkiruokia kannattaa esivalmistella viikonloppuna, näin aikaa riittää lyhyinä arki-iltoina myös lasten leikkeihin tai kauppareissuun. Sanoisin, että tämä ohje on kahdeksalle, syötiin tästä parin ruokavieraan kanssa kaksi iltaa.

Kolmisen vuotta Helsinginkadunvieressä toiminut turkulaisravintola Nick´s Food Design tuli suuren yleisön tietoisuuteen viime joulun alla. Ravintola järjesti hyväntekeväisyytenä joulupäivällisen, jonne kutsuttiin vähävaraisia lapsiperheitä.

Tapaus liikutti ihmisiä ja asiasta puhuttiin laajasti sosiaalisessa mediassa. Tärkeintä oli kuitenkin se, miten onnistunut tapahtumasta tuli, ja miten hyvä mieli sekä auttajille että saajille jäi. Viimeisimmän kiitosviestin asiaan liittyen yrittäjät saivat alle viikko sitten.
– En unohda sitä iltaa koskaan, muistelee Eva Halenius, puoliso Niklas nyökkää.

Lapsiperheiden asia on yrittäjäpariskunnan mieltä lähellä, sillä Haleniuksilla on itselläänkin neljä lasta. Siksi hyväntekeväisyystempauksia on tulossa jatkossa lisää, mahdollisesti jo ennen ensi jouluakin.

Niklas ja Eva Halenius sekä jälkiruokapöydän erikoisuus, suklaasuihkulähde. Kuvat: TS/Jane Iltanen

Jokirannassa sijaitseva Nick´s Food Design on suosittu lounaspaikka, lisäksi yritys tekee mm. cateringia. Asiakkaat ovat jo jonkin aikaa toivoneet, että ravintola olisi auki myös viikonloppuisin, joten Haleniukset päättivät kokeilla tänä keväänä brunsseja. Niitä on tarjottu nyt noin kuukauden ajan, ja ne ovat olleet suosittuja, joten brunsseja on tarkoitus jatkaa koko kevään ajan.

Brunssivalikoimaan kuuluu muun muassa croisantteja ja foccaciaa, salaatteja, hedelmävati sekä lämpimiä ruokia. Jälkiruokapöydän kruunu on suklaa-suihkulähde, johon voi dippaillaa hedelmäpaloja ja karkkeja. Haleniukset ovat halunneet ottaa huomioon monet erikoisruokavaliot, ja tarjota monipuolisen valikoiman syötävää esimerkiksi keliaakikoille. Tarjolla on muun muassa gluteenitonta leipää, keksejä, kakkua ja lakritsia.

–  Erikoisruokavaliota noudatavat maksavat brunsseista saman hinnan kuin muutkin, joten ei ole reilua, jos heille ei ole tarjolla juuri mitään. Meille se taas on myyntivaltti, että huomioimme heidät.

Nick´s Food Design ei sijaitse aivan ydinkeskustassa, eikä itse ravintolaa ole helppo löytää, kun sinne menee ensimmäistä kertaa. Yrittäjät kuitenkin ovat mieltyneet tilaansa ja uskovat siihen, että laadukkaalla tuotteella pärjää vähän syrjässäkin.

Kesäkaudelle laaditaan jo suunnitelmia siitä, että paikka olisi auki myös iltaisin.
–  Kesäksi haluaisimme street food -meininkiä, grillijuhlia ja sellaista, sillä ravintolalle paistaa ilta-aurinko.

Nick´s Food Designin (Helsinginkatu 15) brunssit lauantaisin klo 11-15. Aikuiselta brunssin hinta on 18 euroa, alle 10-vuotiailta 10 euroa ja alle 4 v syövät ilmaiseksi.

– Ruuassa minulle tärkeitä asioita ovat luomu ja ruuan terveellisyys. Teen kaiken ruuan aina alusta asti itse, kertoo TS Ruoka -sivuston uusi bloggari Leena Norio.
– Vaikka luomu on vähän kalliimpaa, satsaan siihen. Muuten olen hyvin tarkka rahan kanssa ja minulla on ruokaan varattu kuukausittainen budjetti, jossa pysyn. Olen todella hyvä siinä, sillä vertailen tarkasti hintoja kaupassa!

Parempi pyy padassa -nimistä blogia pitävän, on-off -kotiäidiksi itseään luonnehtivan Leenan perheeseen kuuluvat puoliso, kolme lasta ja koira.
Leena jaksaa nähdä vaivaa hankkiakseen arvojensa mukaista ruokaa. Viime kesänä hän esimerkiksi tilasi vihanneksensa Livonsaaresta ja on suunnitellut hankkivansa siskonsa kanssa yhteisen lehmän.

Leena on asunut elämänsä aikana Saudi-Arabiassa ja pitkään Italiassa, ja sanookin kokkaavansa italialaisella intohimolla. Italiassa syttyi myös Leenan kiinnostus ruokaan.
– Äitini on aina ollut kotiäiti, ja hän otti meidät lapset mukaan ruuanlaittoon. Hän ei hifistellyt, mutta teki rakkaudella kotiruokaa.

Leena tulee blogissaan tarjoilemaan perinteisiä ja vähemmän perinteisiä reseptejä, jotka maistuvat koko perheelle. Johtoajatus on tarjota helppoa, nopeaa ja hyvin suunniteltua ruokaa, joka valmistuu kyseisen kauden raaka-aineista.

Aina ei ehdi kokata itse, mutta silti haluaisi syödä hyvin ja terveellisesti. Millaisia vaihtoehtoja siis on tarjolla Suomessa ja maailmalla? Siitä kertoo Mikko Kapasen blogi Eat & Go.

– Itsensä kehittäminen on tämän päivän juttu. Ei riitä, että teet työelämässä asiat koko ajan asiat samalla tavoin. Mutta toisaalta aika ei riitä kaikkeen – esimerkiksi kokkaamaan itse. Mutta silti ei ole järkeä tyytyä huonoon noutoruokaan.
– Asiakkaat ostavat yhä enemmän annoksia mukaan ravintoloista ja tämä on mielestäni yksi osoitus tarjonnan puutteesta muissa myyntikanavissa.

Kapanen työskentelee itse ruoka-alalla, sillä hän on Viking Grace -laivan catering-spesialisti. Työ rytmittää elämää, koska Mikko on kerrallaan kymmenen päivää töissä ja sitten taas kymmenen päivää vapaalla. Mikko matkustelee paljon ja treenaa maratoneille. Tänä vuonna on tarkoitus juosta maratonit ainakin Tukholmassa ja Berliinissä.

Mikko valmistui viime vuoden lokakuussa Turun ammattikorkeakoulun palveluliiketoiminnan koulutusohjelmasta restonomiksi ja teki opinnäytetyönsä palvelumuotoilun (Service Design) soveltamisesta käytäntöön.
– Palvelumuotoilu on lempiaiheeni: sen yksi kantava teema on asiakkaan parempi huomioiminen yrityksen kaikessa toiminnassa. Palvelumuotoilu yhdistää useita tieteenaloja ja teemoja luoden asiakkaalle tätä kautta tunnelman ja kokemuksen, jota muiden on vaikea kopioida sellaisenaan.

Karoliina Pinomäki on kahden pienen pojan äiti, joka on juuri palannut äitiyslomalta takaisin työelämään. Vaikka elämä on kiireistä, laadukkaasta ruuasta ei silti tingitä.
Karoliina haluaa esitellä TS Ruoka -sivustolle avautuvassa Pojat syömään -blogissaan lapsiperheelle sopivia, edullisia ja nopeita ruokia.

– Suosin luomua ja olen mukana ruokapiirissä. Pari kertaa vuodessa tilaan ison satsin lihaa, esimerkiksi luomukaritsaa, -possua tai poroa, hän kertoo.
Karoliina painottaa ruuassa terveellisyyttä, mutta myös edullisuutta. Arkiruokien lisäksi hän tulee jakamaan isoäitien reseptejä, viikonlopun herkkuja ja kesän tuleen myös säilöntävinkkejä.

Karoliina haluaa opettaa lapsensa syömään monipuolisesti ja oppimaan mistä ruoka tulee ja miten se valmistetaan.
– Kaksivuotias esikoinen hakee itselleen jakkaran ja auttaa jo innokkaasti keittiössä, Karoliina kertoo.

Tänä vuonna Turussa järjestetään toista kertaa ruokatapahtuma Food & Fun Turku. Sen järjestäjiin kuuluva Jouni Kuru pitää maaliskuusta lokakuuhun TS Ruoka -sivustolla projektiblogia, jossa kerrotaan, miten tapahtuma rakentuu.
– Esittelen tyyppejä, jotka ovat tulossa Turkuun, pyydän heitä reseptejä, ravintola- ja drinkkivinkkejä. Lisäksi luvassa on videohaastatteluja, kertoo Jouni.

Hän tulee vuoden aikana reissaamaan muun muassa Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Virossa, ja lupaa Food & Fun Turkuhouhui -blogin lukijoille kuvia ja tunnelmia myös maailmalta.

Turun Taideakatemiasta valmistunut Jouni opiskeli kuvataiteita ja teki erilaisissa projekteissa graafista suunnittelua. Ruoka on hänelle intohimo.
– Olin hetken lukion jälkeen töissä ravintola Hermanissa ja ellen olisi päässyt Taideakatemiaan, olisin varmaan jatkanut ravintola-alalla, hän miettii.
Innostusta ruokakulttuuriin on ruokkinut Kustavin Kipinä ja sen pop up -ravintolat, joissa Jouni on ollut mukana joka kesä.

Food & Fun -tapahtuman ydin on Jounin mielestä kaksijakoinen: toisaalta se antaa ravintolaväelle mahdollisuuden verkostoitua ja saada uusia ideoita, toisaalta se tuo ainutlaatuiset menut asiakkaiden maisteltaviksi.
– On hauska toimia ihmisten kanssa, jotka haluavat tehdä täydellistä ruokaa. Voidaan sekoittaa moderneja menetelmiä ja rustiikkista meininkiä,villejä ja perinteisiä raaka-aineita – ruoka ei ole niin vakava asia!

Blogit löydät täältä

Tiedän, että moni meistä kamppailee viikottain jauhelihan kanssa. Ei varmaankaan fyysisesti, mutta henkisesti. Olisi niin helppoa taas napata tuo jauheliha mukaan. Lapset pitävät siitä, ja se on myös edullista.

”Mutta voinko taas?!” Ja mitä tällä kertaa?

Siksipä jaan kansanne nyt yhden perheemme lempijauheliharesepteistä, jonka voi tehdä käden käänteessä. Unohtamatta kuitenkaan ruokavalion monipuolisuutta.

Uskon, että tästä tulee myös perheenne suosikkipikaruoka.

Ylistäkäämme jauhelihaa jatkossakin!

Jal Mug Get Sum Ni Da

Hyvää ruokahalua,

- Leena

Viime syksyn Food & Fun -tapahtumaan valmisteltiin näyttely, jossa lasten ilo ja mielikuvitus tuodaan eläväksi. Yhdeksän turkulaisen ravintolan keittiömestarit valmistivat oikeiksi annoksiksi lasten suunnittelemat maailman parhaat annokset, ja huikeitahan niistä tuli, lihapulla täytekakkua ja vastaavaa.

Oli mukava huomata, miten tavallisia ruokia joukosta löytyi. Lihapullia ja porkkanaraastetta, isän tekemää halloumisalaattia.

Henna Pohjavirta ohjasi Haarlan koulun kakkosluokkalaisia ruokamaalausten teossa.

Haarlan koulun kakkosluokkalaiset valittiin suunnittelemaan tätä projektia varten tarvittavat annokset. Henna Pohjavirta ohjasi lasten suunnitelutyötä, ja lopputulokset olivat täydelliset. Lapset tekivät juuri sellaisia annoksia, mistä pitävät, ja toivottavasti projekti innosti heitä ruokaan ja ruoanlaittoon tulevaisuudessakin!

Sieltä se ruokakulttuuri lähtee, innostuksesta. Moni meistäkin varmaan pohjaa ruokainnostuksensa lapsuuden ruokapatojen muistoille?

Näyttely on Haarlassa nyt pari viikkoa ja lähtee kiertämään kymmeniä turkulaiskouluja sen jälkeen. Toivottavasti se herättelee kipinää ruokaan ja ruoanlaittoon lasten keskuudessa. Tiedä vaikka Turussa kasvaisi nyt joku tulevaisuuden Bocuse d’Or voittajakin! (Bocuse d’Or on maailman arvoistetuimpiin kuuluva kokkikilpailu, Matti Jämsen Suomesta sijoittui neljänneksi todella tiukassa kisassa).

Food & Fun -tapahtumaan osallistuneiden ravintoloiden keittiömestarit toteuttivat annokset. Tässä esimerkkinä Nahuel Pazosin ja Janne Juvosen näkemykset herkkuannoksista.

Nahuel Pazos Pinellasta teki maailman parhaan jälkiruoan, jonka oli suunnitellut Mikaela. Mustikkajäätelöä, hampurilainen ja suklaakeksejä.

Kävimme Ylen kanssa kuvaamassa, kun näiden kahden annoksen tekijät pääsivät maistamaan annoksia. Nahuel kommentoi ennen tilaisuutta, ettei muista milloin olisi serviisi jännittänyt yhtä paljon. Vaativia asiakkaita nuo lapset.

Ruoka meni onneksi nappiin, ja lapset söivät jäätelö-keksi-burgeri-annoksen päivän kolmantena ruokana — ja toivoivat lisää! On hienoa, kun kaksi seitsemänvuotiasta tyttöä haukkaa menemään ja pyytää vielä lisää!

Edith suunnitteli nuudelisalaatin.

Tässä Edithin kuvaus annoksesta:

Ateriassani on salaattia, nuudelia, vesimelonia ja mandariinia. Salaatissani on punaisia tomaatteja, juustolastuja ja salaatin lehtiä. Nuudelini on tehty vehnästä. Vesimeloni on mehukas, makea ja siemenetön. Olen syönyt näitä kaikkia ruokalajeja kotona, mutta ateria ei ole ollut juuri samanlainen.

Tässä ateriassa on lempivärejäni: Salaatin lehtien vihreä väri, mandariinin oranssi ja vesimelonin tumman punainen. Ateriani on maailman paras ateria, koska siinä on lempi värejäni ja se on niin herkullinen koska nuudeli on lempi ruokani.

Edith

Ja näin Janne Juvonen, Smörin ja E. Ekblomin ravintoloitsija, sen toteutti:

Edith suunnitteli maailman parhaana annoksena nuudelisalaatin. Janne onnistui hyvin, sillä kun Edith pääsi maistamaan annosta, oli se parempi kuin mitä olisi voinut kuvitella!

19 lasta suunnitteli annoksen, ja keittiömestarit toteuttivat yhdeksän niistä. Kuvista koostuva näyttely avataan tänään 19.3.2015 Haarlan koululla. Myöhemmin näyttely lähtee kiertämään alakouluja. Projekti on tehty yhdessä Turussa kouluruoat tuottavan Arkean kanssa. Heidän kanssaan pääsimme hyvin tekemään yhteistyötä 2014 sekä nyt tulevanakin vuonna. Niistä asioista lisää myöhemmin.

Tällainen oli ensimmäinen julkaisu. Minulla tavaraa piisaa, ja voitte odottaa hyvinkin erilaisia julkaisuja tulevaisuudessa. Seuratkaa tapahtuman järjestämisen vaiheita tämän blogin sekä sivujemme kautta. Jaan tänne niin turkulaisten kuin ulkomaalaistenkin keittiömestareiden haastatteluja, vinkkejä ja reseptejä sekä paljon muuta!

P.S. Päivitän vielä myöhemmin kuvia tämän päivän avajaisista!

Sigurdur Laufdal Haraldsson oli vieraana ravintola Kaskiksessa vuonna 2014. Hän voitti upeilla annoksillaan, tässä siikaa, siianmätiä ja osteriemulsiota. Tämän ja monen muunkin tyylisiä herkkuja taas tulevana syksynä! Kuva: Lauri Hannus.

Tänään päästettiin valloilleen tietoa tulevasta tapahtumasta! Ravintoloita on muutama lisää, vähän uutta aluevaltausta myös cocktailmaailman puolelta!

Viime syksynä yli 4 000 hyvän ruoan ystävää ilahduttanut Food & Fun -tapahtuma valloittaa Turun jälleen 30.9.–4.10.2015. Suomessa toista kertaa järjestettävä islantilaiseen konseptiin perustuva ruokafestivaali laajenee yhä useampiin turkulaisravintoloihin ja nappaa ilotteluun mukaan myös turkulaisia nimekkäitä cocktailbaareja.

Huhtikuussa julkistettavat 12 Food & Fun -ravintolaa osallistuvat syksyn tapahtumaviikkoon vierailevien keittiömestareiden suunnittelemilla neljän ruokalajin menuilla. Menut tarjoavat lähiruoan puoleen kumartavia ainutkertaisia makuelämyksiä tutuissa ravintoloissa tavallista edullisempaan hintaan.

Myöhemmin keväällä ja kesällä julkistettavat 12 vierailevaa keittiömestaria saapuvat Turkuun Pohjoismaista, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Heidän joukostaan valitaan festivaaliviikon aikana kolmen kärki, joka kisaa paremmuudesta samaan aikaan järjestettävillä Turun Ruoka- ja Viinimessuilla. Ruoan lisäksi ravintolat kilpailevat myös talon cocktaileilla.

Rene Uusmees ja E. Ekblomin porukka kuvassa viime syksyltä, ensimmäisestä Food & Funista. Renen uutta virolaista keittiötä edustanut ruoka ihastutti niin, että jotkut viime vuoden vieraat ovat käyneet maistamassa hänen ruokiaan Tallinnassa asti! Kuva: Jouni Kuru.

Tästä se lähtee nyt toista kertaa! Nuo päivät kannattaa kaikkien laittaa jo kalenteriin että on varmasti kaupungissa ja pöytävaraukset kunnossa. Voin jo vihjata että erittäin kiinnostavia keittiömestareita tulossa tänä vuonna.

Kuullaan pian lisää!

Tämänkertainen postaukseni käsittelee teoreettisemmasta näkökulmasta oluen ja ruoan yhdistelyä. Esittelen pikkuisen omakohtaisia havaintojani ja oivalluksiani keittiössä, kun olen oluen ja ruokien yhdistelmiä kasaan pusannut. Korostetaan, kuten entinenkin hiihtoniilojen päällikkö sanoisi, että nämä ovat vain epäilyjä siitä, mikä olisi tavoiteltava yhdistelmä.

Maailmassa on kasapäin hienoja ruokia ja ruoka-aineita. Samaan ventilaatioon voidaan myös taivastella sitä hienojen oluiden määrää, jotka maailman panimomestarit ovat meidän iloksemme keittäneet. Näiden yhdistämisestä puhumme tässä postauksessa ja ihmettelemme sitä, että maistammeko tosissaan hyvän maun rajat?

Aloitetaan alkuruokien ja pikkupalojen parista. Puhun nyt suolaisista suun huveista. Alkupalojen tarkoitus ja pikkupalojen maali on siinä, että saadaan suu viritettyä vastaanottamaan ruokalajeja toisensa perään sekä hormi vetämään. Klassiset alkupalat ovat yleensä cocktail-paloja, joissa makudominantteja on rajallinen määrä, ja ne ovat yksinkertaisimmillaan tyyliin kuppi oliiveja taikka muuta sellaista.

Näihin yhdistelisin ihan rehellisiä perusoluita, jotka eivät splittaa makuja liikaa. Mielestäni automarkettiemme perusoluet käyvät näille pikkupaloille hyvin. Ranskalaisilla on sanonta, että otetaanpas alkuun vähän röyhtäyttäjää ja turvan viihdykkeitä, kun puhuvat kuohuviinilasillisesta ja pikkupaloista ennen päivällistä. Alkupalojen ja alkuoluiden tarkoitus ei ole puuduttaa päätä ja käsiä ennen ruokailua. Kevyttä ja kivaa tarjolle.

Salaatit otan käsittelyyn omana kappaleena siitä syystä, että monissa talouksissa harrastetaan salaattia pääasiallisena taikka huomattavana appeena. Riippuu tietenkin salaatin kokoonpanosta, mitä olutta siihen kannattaa yhdistellä. Perusvihersalaatti jollain perusdressingillä voidaan huuhtoa alas esimerkiksi maissioluella sitruunalohkon kera.

Kalasalaateille kannattaa sovitella kyytipojaksi vehnäoluita. Kalasalaatit terästetään usein sitruunalla ja joillakin kapriksen tyylisillä garnityyreillä, ja sitruksisen perusmaun omaavat vehnäoluet osuvat maalipuiden väliin hienosti.

Lihasalaatit kaipaavat palanpainikkeeksi sitten jo jykevämpää runkoa omaavia oluita. Pils-tyyliset kokomallasoluet ovat näiden salaattien kaffe ja kerma. Juustopitoisten salaattien, varsinkin voimakkaampien juustojen kanssa ottaisin ehkä jopa jo belgioluita, joiden makukirjo pärjää vähän pidempäänkin kellariin unohdetuille mansikin utareuutteiden jatkojalosteille.

Kalaruuat olivat plokkarille pitkään aikamoinen haaste, koska varsinkin kesäaikaan syön uusien perunoiden kanssa runsaasti savukalaa. Mysteeri oli häiritsevä ja vaivasi kauan. Lukijoiden huojennukseksi keittiöiden ja olutkellareiden Hercule Poirot ratkaisi mysteerin. Pitkään join savukalan kanssa ihan standardilagereita ja ihmettelin savukaloihin yhdistettynä suussani esiintyvää metallista virhemakua.

Savukalalle ja graavatulle kalalle ei sovi mikään viini. Hienon yhdistelmän sain aikaan ottamalla savunieriän tunturipuroksi vehnäoluen. Vehnäoluen sitruksinen maku ja rakenne suuhun otettaessa ovat kalaruokien kanssa oluissa pitäytyessämme paras kalan kaveri. Kannattaa kokeilla kotona ja saada sama ahaa-elämys, kuin kirjoittaja jossain kymmenen kesää sitten.

Syötävän hyvä olutkeittokirja. Readme 2012. Markus Maulavirta ja Jussi Hukkanen.

Alkaneen kevään ja horisontissakin jo häämöttävän kesän kunniaksi käsittelen makkarat ja makkaruuat kevyesti omassa osiossaan.

Perusgrillimakkarat, joita kansalaiset raahavat Nissanin perät mökkitietä kyntäen datsoilleen, voidaan tyylikkäästi huuhtoa alas nieluista pils-tyyppisillä oluilla. Niissä on riittävästi runkoa, että ne kestävät luonnontulen aromikkaan puraisun, sekä sietävät myös sen sinappituubillisen, joka varsinkin loppuillasta helposti festarikäkkärin päälle lorahtaa.

Mausteisemmille makkaroille ottaisin palan painikkeeksi voimakkaasti humaloidun IPA:n. Tämän tyylisissä oluissa on yrttinen ja osin mausteinenkin humalointi, ja ne tukevat jopa raakachorizojen tulista makua tyylikkäästi. Viinejä on hankala yhdistää makkararuokiin, mutta oluet ovat niiden luontainen ystävä. Tämä liitto on sukua saunomiselle ja juhannukselle.

Liharuuat – varsinkin tukevammat sellaiset – kaipaavat kumppanikseen jykevärunkoisia oluita. On mielenkiintoinen haaste ehdottaa kansalaisia vaihtamaan pihviviininsä olueeseen.

Kaikki liharuuat voidaan hauduttaa oluella viinin sijaan, ja kaikki pihviviinit löytävät vastineen olutmaailmasta. Oluella hauduttaminen saa tututkin reseptit maistumaan jännästi uudelta. Porsaanleikkeet ja wieninleikkeet menevät saksalaistyylisiilä pilseillä ja ehkä munchener-tyylisillä oluilla. Sipulipihville olen löytänyt etevän kaverin portterista.

Grillattu liha on useasti marinoitu ja maustettu kovemmalla twistillä kuin lieden ääressä paistettu serkkunsa. Näille pitäisi riittää saksalaistyyliset bockit ja doppelbockit ja ehkä tummemmat belgioluet. Niissä riittää runkoa kovemmallekin maustamiselle, eivätkä ne vetisty suussa, kuten laatikkomarkettien ostokset murheellisen usein.

Savustetulle lihalle tarvitaan rotevia ja usein myös hyvinkin yrttisiä oluita. Savuliha ja viini eivät sovi yhteen laisinkaan. Savulihan kanssa kannattaa kokeilla myös savuoluita, jos sietää sen, että palvikinkku maistuu puoli viikkoa suussa.

Öl och Vänner. The Bearded Lady 2011. Magnus Svensson, Mikael Björkman & Joel Wåreus.

Kanalle ja muulle siipikarjalle kannattaa ottaa astetta kevyemmät oluet kuin edellisessä kappaleessa lähinnä punaiselle lihalle esittämäni. Klassisen kukkoa viinissä -ruoan voit tehdä varsin hyvin oluella, ja maku on, voin sanoa, hyvä.

Kanan ja siipikarjan kera kannattaa yhdistellä rohkeasti belgityylisiä, useasti hedelmäisiä oluita. Hedelmäisyys sopii varsinkin ankalle ja taittaa sen rasvaisuutta hienosti. Grillatulle kanalle olen löytänyt hyvän kumppanin jenkkityylin pale aleista.

Käsittelen erikseen tex-mex ruoat ja muut nykyään muodikkaiksi nousseet ruokamaailmat. Kaikkia näitä päätään nostaneita ruokakulttuureita yhdistää mausteisuus, tulisuus ja syvät moneen suuntaan avautuvat aromit. Se haastaa oluen valinnassa jeevelisti se.

Yhteneväinen nimittäjä oluelle voisi olla yrttisyys, ja tähän vastaavat kokoavasti helpoimmin voimakkaasti humaloidut IPA:t eli Indian Pale Alet. Näiden oluiden humalapohjainen yrttisyys riittää mielestäni hyvin tukemaan tätä ruokamaailmaa, joka lentolippujen halventumisen puitteissa on tullut jokaisen virtasenjorman saataville.

Jälkiruoille kannattaa kokeilla myös oluita. Portterista ja ruokosokerista voi keittää portterisiirapin. Tämä sopii erittäin hyvin suklaakakkujen kostukkeeksi sekä suklaajäätelölle soosiksi. Portterisiirappia kannattaa kokeilla myös hedelmäsalaatille. Portterit sopivat jälkiruokien kanssa erittäin hyvin, ja barley wine -oluet sellaisinaan ovat hyviä digestiivejä. Barley winejä kannataa kokeilla myös juustojen ja hillojen kanssa.

Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia yhdistelmiä ja olla ennakkoluuloton. Kokoavasti esitin niitä kompositioita, jotka olen saanut jollakin tavalla swengaavan. Sanoudun silti irti siitä, että esittäisin ehdottomia totuutksia.

Alla olevan kuvan mukaista illallista tehtiin porsaankyljyksistä ja tummasta oluesta sekä muutamasta mausteesta tänään. Maistui ainakin tehtynä pulled porkin tyyliin kattilakuntamme edustajalle, joka suorittaa kansalaisvelvollisuutta. Tällaista ei saa raskaan töpinästä.

- Ville

PS Lisää mielenkiintoista luettavaa aiheesta löytyy kuvissa olevista kirjoista.

Tarjoile annos suoraan padasta tai pannusta patongin kera. Kuvat: TS/Jori Liimatainen

Kukkoa punaviinissä on klassikkoruoka, joka vielä muutama vuosikymmen sitten kuului monen tasokkaan ravintolan ruokalistalle. Molemmat huru-ukot ovat uransa aikana urakoineet satoja, ellei tuhansia kappaleita kyseistä annosta.
Nykyisin annos on ravintoloissa harvinaisuus, eikä moni ole sitä koskaan maistanut, saati tehnyt sitä kotona. Sääli, sillä ruoka on erittäin maukas, ja sopii tarjottavaksi isommillekin joukolle. Se sopii vaikkapa pääsiäiseen, karitsan tilalle.

Markku Kiiski lisää viiniä, Reijo Haapanen valvoo.

Huru-ukko junior Markku Kiiski huomauttaa, että ruuan nimi on sinänsä harhaanjohtava, sillä se valmistetaan nykyisin yleensä broilerista tai kanasta. Kukkoa ei juuri ole Suomessa saatavilla lukuunottamatta Viskilän tilan tuottamia kukkoja. Niitä löytyy pakasteena joistakin hyvinvarustetuista kaupoista.

Mutta kana tai broileri sopii ruokaan vallan mainiosti.
Kiiski aloittaa valmistuksen paloittelemalla sulatetun palastekanan. Jos haluaa päästä helpommalla, kannattaa tilalla käyttää valmiita rinta- ja koipireisipaloja. Ehdottomasti kuitenkin marinoimattomina, hurut muistuttavat.

Kanan luista keitetään maukasta lientä, lihaisat palat taas pyöritellään jauhoissa ja mausteissa ja ruskistetaan pannulla. Pannulle pääsevät myös tuoreet herkkusienet ja sipulit. Lisämakua pataan tuo pekoni.

Ruuan haudutusliemeen sopii roteva, maukas punaviini, mutta halutessaan voi käyttää myös alkoholitonta punaviiniä. Tunnin hauduttelun jälkeen ruoka on valmista, ja sen voi tarjoilla esimerkiksi riisin kera.
- Onpa hyvää! Ihmeen hyvää, kun ottaa huomioon kuka sen teki, kuittaa emeritus huru-ukko Reijo Haapanen ja iskee silmää.

Pääsiäinen näkyy Alkossa vilkastuvana kauppana. Kaiken kaikkiaan pääsiäisviikon myynnin arvioidaan olevan 34 prosenttia normaalia viikkoa vilkkaampaa.Tässä vinkkejä pääsiäisruuille sopiviin juomiin:

Lammas on pääsiäisaterian kestotähti, oli tarjolla sitten viulua, paistia, karetta tai fileetä. Rotevat ja voimakkaat punaviinit, kuten australialainen shiraz tai malbec Argentiinasta sopivat täyteläisen punaviinin ystävän pääsiäispöytään.
– Myös vivahteikkaat ja kehittyneet espanjalaiset tempranillot maistuvat erityisesti pitkään kypsytetyn viulun tai paistin kumppanina, kertoo Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Villkuna.

Olutfania hemmotellaan pääsiäisoluilla, joiden valikoimasta löytyy sopivat juomat niin lampaalle, mämmille kuin nautiskeluunkin.

Pääsiäisen makeista herkuista pasha viihtyy makean italialaisen vin santon tai Unkarin tunnetuimman viinin tokajin seurassa. Mämmillekin löytyy monia vaihtoehtoja tummasuklaisesta stoutista makeaan malagaan.
– Suklaan ystävä nauttii pääsiäisenä makunsa mukaan suklaista stoutia tai portteria, lbv portviiniä tai makeaa madeiraa, Vilkuna vinkkaa.

Hyvä emäntä tai isäntä ottaa huomioon myös alkoholittomat vieraansa.
– Kevään kuluessa alkoholittomien valikoima kasvaa entisestään, ja uusien tekniikoiden aikaansaama korkea laatu takaa juomien sopivuuden myös ruokapöytään ja maljannostoon, Vilkuna kertoo.

Pääsiäinen näkyy Alkon kassoilla, joiden kautta kulkee pääsiäisviikolla noin 64 prosenttia enemmän punaviinejä kuin normaalilla viikolla. Hyvän ruoan kanssa halutaan selvästi myös hyviä juomia, sillä prosentuaalisesti eniten kasvaa 13–17 euron punaviinien myynti.

Pääsiäisviikolla tämän hintaluokan viinejä myydään liki 90 prosenttia enemmän kuin normaalilla viikolla. Litramääräisesti myydään kuitenkin eniten 7–10 euron punaviinejä, joita suomalaiset ostavat pääsiäisviikolla arviolta 280 tuhatta litraa

Pitkät ateriat näkyvät Alkon myynnin kasvuna läpi tuotevalikoiman ja myös valkoviinien myynti kasvaa 40 prosenttia pääsiäisviikolla. Eniten suosiotaan lisäävät 10–13 euron valkoviinit, joiden myynti kasvaa noin 50 prosenttia. Litramääräisesti pääsiäisviikolla myydään eniten 7–10 euron valkoviinejä, joita ostetaan arviolta noin 180 tuhatta litraa.

Saapuvan kevään ja kesän odotus näkyy myös kuohuviinien myynnin lisääntymisenä. Pääsiäisviikolla Alkoista ostetaan noin 43 prosenttia enemmän kuohujuomia kuin normaalilla viikolla. Hintaryhmittäin myynti kasvaa eniten 10–13 euron kuohuviineissä.

Alkon myynti on pääsiäisviikolla arviolta 34 % normaalia viikkoa suurempaa. Pääsiäisen vaikutus myyntiin on arvioitu edellisvuoden myynnin perusteella.

Kiirastorstaina 2.4. myymälät palvelevat pääasiallisesti kello 9­­–20. Pitkästäperjantaista toiseen pääsiäispäivään myymälät ovat suljettuja, pääsiäislauantai mukaan luettuna. Myymäläkohtaiset aukioloajat ovat nähtävillä alko.fi:ssä.

Meillä on pieni pönttömallinen sähkösavustin ahkerassa käytössä, etenkin kesäaikaan. Pääasiassa savustellaan sillä erilaisia kaloja, mutta ollaan käytetty sitä myös lihalle, esimerkiksi porolle. Isommat kalat pääasiassa savustetaan valmiina fileinä ja pienemmät, kuten silakat ja pienet siiat, kokonaisina.

Nyt oltiin ostettu kokonainen kilon painoinen lohi, jonka fileoin, lisäsin merisuolaa päälle ja työnsin pönttöön pariksikymmeneksi minuutiksi. Lämmin savulohi on ihanan pehmeää ja maistuvaa. Lohi on mielestäni yksi helpoimmin fileoitavista kaloista. Jos olet aloitteleva kalankäsittelijä, siitä on helppo aloittaa. Kokonainen lohi on aikas paljon halvempaa kuin ne valmiit fileet.

Lisukkeena tällä kertaa kevyesti marinoituja mustia belugalinssejä, tomaatti-mozzarellasalaattia ja parsakaalia. Koko ateria valmistui reilussa puolessa tunnissa.

Belugalinssit olivat meille uusi tuttavuus. Punaisia linssejä olen käyttänyt jo pitkään, mutta mustat olivat positiivinen yllätys. Maku niissä mielestäni jopa parempi kuin punaisissa. Kaksivuotias ei uskaltanut linssejä näin ensimmäisellä kerralla edes maistaa, koska hän oli sitä mieltä, että ne on ”pippulia” (=pippuria). Nuorempi veljeksistä (9 kk) sai parsakaalia, joka maistui, koska sai itse syödä.

Aurajoen tuntumassa, Piispankadulla sijaitseva ravintola Hus Lindman laajentaa toimintaansa tänä keväänä. Ett Hem -museon viereen, osoitteeseen Piispankatu 14 avautuu vapuksi pikkuinen kahvila, jonka nimeksi tulee Fika.

Uusi kahvila nousee Piispankadulle, Ett Hem -museon vieressä sijaitsevaan pieneen keltaiseen taloon. Kuva: TS/Jonny Holmén

– Fika (fiikka) on ruotsalainen ilmiö, jolle ei ole vastinetta missään päin maailmaa. Yli sadan vuoden ajan ruotsalaisilla on ollut oma sana, fika, kahvin, teen tai mehun juomiselle ja sen ohessa nautitulle kahvileivälle. Fika on sopiva nimi Hus Lindmanin kahvilalle ja sen tarjoamille palveluille, sanoo ravintoloitsija Henrik Ulfstedt.

Jo varhaisissa suunnitelmissa Ulfstedt oli merkinnyt kahvilan työnimeksi ”Fika”, mutta pyysi myös nimiehdotuksia TS Ruoka -sivuston lukijoilta. Heistä kaksi ehdotti Fikaa.
– Kun ajatukseni vielä vahvistettiin kahdelta taholta, päätin, että se on hyvä nimi!
Molemmat nimeä ehdottaneet palkitaan Hus Lindmanin lahjakortilla, ja heihin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Pikkuinen Fika tulee toimimaan vuonna 1830 rakennetussa pienessä hirsitalossa. Paikassa oli aikoinaan leivintupa.
Itse kahvilassa on 24 asiakaspaikkaa, terassille tulee 20 paikkaa lisää.
– Terassilta on huikea näkymä kirkolle, tuntuu kuin se kaartuisi suoraan päälle, kertoo Ulfstedt.

Kahvilan keittiökin tulee olemaan niin pieni, että valtaosa tarjottavista valmistetaan kadun toisella puolella sijaitsevan Hus Lindmanin keittiössä.
Kahvilassa tulee olemaan tarjolla kahvia, kakkua ja pullaa, sekä take away -lounaita ja -kakkuja.

Alunperin kahvilan avaamista suunniteltiin jo viime syksyksi. Talo on Åbo Akademin omistuksessa ja säätiön hallitus oli vaihtumassa. Vaihtuva hallitus ei halunnut päätöstä saneerauksesta tehdä, joten he jättivät asian pöydälle ja uuden hallituksen ratkaistavaksi.