Koko Suomen kattavalla aitojamakuja.fi -sivustolla esittäytyvät paikalliset lähi- ja luomuruoan yritykset ja tuottajat. Hakupalvelu auttaa löytämään myös paikallisen ruoan ostopaikkoja.

​Aitojamakuja.fi -sivusto avattiin syksyllä 2008 ja nyt sivustolla esittäytyy yli 2 000 pientä tai keskisuurta elintarvikeyritystä. Sivusto on kattava tietolähde, kun halutaan löytää lähialueen paikallisia yrityksiä, jotka tuottavat ja valmistavat lähiruokaa. Sinne on koottu myös lähiruoan ostopaikkoja esimerkiksi lähi- ja luomuruokaan profiloituneita erikoiskauppoja ja ravintoloita.

– On todella hienoa, että monivuotisen valtakunnallisen yhteistyön tuloksena sivustolla esittäytyy näin paljon lähi- ja luomuruokayrityksiä, iloitsee Aitoja makuja II -hankkeen projektipäällikkö Päivi Töyli.
– Sivustolta on helppo katsoa niin kuluttajien kuin yhteistyökumppania etsivien ammattilaisten, millaista tarjontaa lähialueella on, hän jatkaa.

Hankkeessa tehtyjen kyselyjen mukaan suurin osa kuluttajista haluaa ostaa lähiruokaa marketista tai lähikaupasta. Lisäksi kuluttajat haluavat ostaa tuotteita suoraan yrittäjiltä joko tilapuodin, lähiruokarenkaan tai ruokapiirin kautta. Tähän kysyntään vastaamiseksi sivustolta löytyykin liki 400 tilamyyntikohdetta ympäri Suomea.

– Maatilayrittäjiä kiinnostaa omien tuotteiden suoramyynti ja jatkojalostus yhtenä yrityksen kannattavuuden parantamiskeinoina. Monesti esteeksi koettu elintarvikelainsäädäntö on nyt puettu helppolukuisten ohjeiden muotoon. Ohjeiden avulla monet kentällä velloneet huhut on voitu todistaa vääriksi, kertoo hankkeen koordinaattori Johanna Mattila.

Aitoja makuja II -hankkeessa on nostettu esiin elintarvikealan pienyrittäjyyttä kokoamalla yhteen paikkaan alan yrityksiä ja nostamalla esiin paikallista elintarviketuotantoa. Hanke on toteuttanut Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja sitä on rahoittanut Hämeen ELY-keskus valtakunnallisena hankkeena. Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskus.

Aitoja makuja löytyy myös muun muassa Facebookista

Tiistai-iltana esitettiin televisiossa Suomen paras leipomo -ohjelman ensimmäinen semifinaalijakso, jossa vastakkain olivat turkulainen MBakery, rovaniemeläinen Choco Deli & Bakery ja Cafe Herkkuhetki Orivedeltä.

Leipomoiden oli määrä tehdä tuotteita katuruokatapahtumaan, eikä jaksosta dramatiikkaa puuttunut. Tarvikkeita oli hukassa ja kiirekin painoi päälle.
– Olin jo unohtanut sen koko mustikkaepisodin, nauraa MBakeryn pääkondiittori ja toimitusjohtaja Mikko Hietala. Hän nimittäin jätti ensimmäisessä tehtävässä tarvittavat mustikat vahingossa hotellihuoneensa minibaariin.

Siitä aiheutui ylimääräistä stressiä, ja sen verran kiirekin tuli, että ensimmäisessä leivontatehtävässä viimeinen koriste oli paikoillaan täsmälleen sillä sekunnilla kun aika loppui. Toisessa tehtävässä tuotteeseen suunniteltua omenakoristetta ei ehditty tehdä.

Kaikesta huolimatta ensimmäisen semifinaalin voiton vei ja samalla kilpailun finaalipaikan itselleen lunasti MBakery.

Mikko Hietala painottaa, että hänelle tärkeintä tuotteessa on sen maku. Siitä leipomo on saanut myös kisassa kiitosta kautta linjan. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska

Helpoimman kautta kisassa ei olla menty, sillä Hietala ei halunnut käyttää vain tuttuja reseptejä.
– Asiakkaat ovat toivoneet tuotteita, joissa olisi enemmän pohjaa ja muutakin kuin moussea. Päätin siis kehitellä rustiikkisempia tuotteita, kuten ne semifinaalissa nähdyt.

– Välimäen Hans sanoi, että nostaa hattua sille, että kokeilemme uusia juttuja. Samalla hän huomautti, että eikö olisi kuitenkin fiksumpaa ottaa varman päälle, Hietala nauraa.
– Halusin kuitenkin tehdä asiat omalla tyylilläni, ja opetella koko ajan uutta.

Hietala sanoo olevansa häkeltynyt ohjelman tuomasta huomiosta.
– Ihana huomata, miten turkulaiset seuraavat ohjelmaa ja elävät siinä mukana. Eilen puhelin soi puolille öin asti, meilejä tulee ja olen tänä aikana saanut Facebookissa varmaan 400 uutta kaveripyyntöä. Tämä kaikki tuntuu kyllä todella hyvältä.

Suomen paras leipomo -ohjelman finaali nähdään 17.3.

Turkulainen olutravintola The Old Bank lanseerasi tiistaina oman nimikko-oluen, PankkIPAn.

Ravintola Old Bankin baarimestarit Niko Järvinen (vas.) ja Sampo Järvi. Kuva: TS/Timo Jakonen

– Halusimme tehdä helposti lähestyttävän tuotteen, joten valitsimme jenkkityylisen India Pale Alen. Oluesta löytyy katkeruutta ja humalan aromeja, ja sen pohjana on kotimainen mallas, kertovat tuotteen suunnitelleet ja sen valmistukseen osallistuneet Old Bankin baarimestarit Niko Järvinen ja Sampo Järvi.

– Asiakkaamme ovat todella valveutuneita ja hyvin kiinnostuneita pienpanimo- ja käsityöläisoluista. Halusimme siis tehdä omannäköisen oluen Pankkiin, he kertovat.

PankkIPA valmistettiin ja kypsytettiin Jyväskylässä Panimo Hiisin tiloissa, ja sitä valmistettiin 300 litran erä. Tästä Turkuun tuli myyntiin 200 litraa, ja baarimestarit arvioivat sen riittävän – asiakkaiden kiinnostuksesta riippuen – noin viikon verran.
– Tällaisen oluen luonteeseen kuuluu se, että se pitää nauttia tuoreena. Jos tämäntyyppinen tuote tulee ulkomailta, pitkien kuljetusmatkojen vuoksi osa sen aromeista aina häviää. Nyt ne ovat kuitenkin kaikki tallella, kertoo Järvinen.

Idea Pankin omaan olueen syntyi viime syksynä, ja tositoimiin ryhdyttiin tammikuussa. Koko valmistusprosessi vei puolisentoista kuukautta.
– Toista erää ei ihan äkkiä tule, se olisi mahdollista aikaisintaan alkukesästä, kertoo Järvinen.
– Niin, mutta sinähän olet jo useampaan kertaan maininnut, että kesäolut olisi kiva, naurahtaa Järvi.

Baarimestarit arvioivat, että pienpanimo-oluet maksavat noin 25 prosenttia tavallisia oluita enemmän.
– Ne ovat usein vahvempia, mikä osaltaan selittää eroa, sitten päälle tulee muun muassa pienten erien aiheuttamat korkeammat tuotantokustannukset. Mutta toisaalta pienpanimotuotteet tukevat suomalaista työtä ja ovat laadukkaita.

– Toivoisin, että ihmiset ajattelisivat oluita laajemmin: mikä tuote sopii nautittavaksi talvella ja mikä keväällä, mikä on hyvä saunaolut ja mikä taas toimii ruuan kanssa, sanoo Järvinen.

Piipahdin Somerolla ja löysin kaupasta pieniä itseleivoittuja ruisleipäsiä. Päätin käydä tutustumassa leipästen leipuripariskuntaan, ja kyselemään, miksi he ovat aloittaneet leipomisen.

Anna ja Antero Paijan ruisleivän leivonnan harjoittelu alkoi Somerolle muuton jälkeen, noin viisi vuotta sitten. Anna opetteli leipomaan ruisleipää juureen Anteron mamman ohjeen mukaan. Aitoa, oman maun mukaista ruisleipää kun oli vaikea löytää kaupasta.

Mamman leipää oli aina kehuttu hyväksi, mutta mamma ei ollut enää leiponut vuosiin. Perinnettä oli siis yritettävä jatkaa, jotta saatiin itselle laadukasta, maukasta ja aitoa ruisleipää. Myös itse Katri-mamma kannusti leipomaan ja opasti juureen leivottavan leivän saloissa.

Monta taikinaerää jouduttiin leipomaan, ennen kuin päästiin haluttuun lopputulokseen. Varsinaista juurta ei myöskään alussa ollut, ja se tehtiin alusta asti itse.

– Täysin selvää oli jo alun alkaen se, että ruisleipä leivotaan juureen, eikä kohoteta hiivan avulla. Valmistimme oman juuremme itse, kertoo Anna Paija.

Ruisleipästen taikina vamistetaan vanhassa tiinussa. Antero Paija valmistaa taikinan. Kuvat: Anna Paija.

Ruisleivän leivonta kuulostaa helpolta, sillä reseptiin kuuluu täysjyväruista, vettä ja suolaa sekä ripaus taikaa.

– Juuri on elävä ja yllätyksellinen elementti leivonnassa, joten leivonnan onnistumiseen vaikuttavat hyvin monet tekijät, toteaa Anna. Paljon taitoa tarvitaankin, sillä leipien leivonta vie aikaa noin puolitoista vuorokautta ennen kuin ne ovat valmiita.

– Antero on meidän taikinakone, naurahtaa Anna ja jatkaa, että tänään paistettujen leipien leivonta on aloitettu edellispäivänä aloittamalla taikinan valmistus, seuraavana päivänä ennen töihin lähtöä lisätään jauhoja ja kolmannen päivän aamuyöllä leivotaan, paistetaan ja pussitetaan. Kaikki tehdään käsityönä ja rakkaudella.

Ruisleipäset valmistetaan Paijan kotikeittiössä.

Paijat viljelevät tällä hetkellä Anteron kotitilaa yhtymänä, ja lähitulevaisuudessa tilakauppa on suunnitteilla.

Tila on siirtymävaiheessa luomuun ja vuonna 2016 saadaan itse viljeltyä ruista Ruisleipäsiin. Silti leipä on todellista lähileipää, sillä ruis tulee läheiseltä luomutilalta ja se jauhetaan Ypäjän myllyssä. Aluksi leivottiin vain itselle, sitten pikkuhiljaa sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Sukulaisille tuli makumuistoja leivästä: “ihan kuin mamman leipomaa ruisleipää”. Tämä oli yksi parhaista palautteista, jonka he saivat, ja tiesivät olevansa oikeilla jäljillä.

Nyt leivotaan Ruisleipäsiä kahdesta neljään kertaan viikossa kahdessa suuressa taikinatiinussa. Niitä tehdään kuminalla ja ilman.

Leipäsiä myydään tilauksesta ympäri eteläistä Suomea. Annan ja Anteron toiveena on tuottaa jatkossakin puhdasta ruokaa maatilalla ja leipoa maukkaita leipäsiä kaikille.

– Kotona valmistettujen ruisleipästen kysyntä on lähtenyt mukavasti liikkeelle, huikkaa Anna.

Valmiit ruisleipäset.

Makumuistoisin terveisin Somerolta,

Vilja

Melkein yönmustan viinin tuoksussa on pippuria. Maku on tasapainoinen, pitkä ja tiukka. Viinissä on tuntuvat tanniinit. Maku varmasti kohenee, jos malttaa säilyttää pulloa kellarissa. Jos viinin nauttii heti, kannattaa pullo avata hyvissä ajoin ennen maistelua.

Tanniinien alta löytyy luumuisia ja jopa kirsikkaisia aromeja. Yleisvaikutelma on voimakas, mutta ei kuitenkaan päällekäyvä. Viinissä ei ole mitään vikaa, muuta tähän hintaan pitäisi olla tarjolla enemmän vivahteita.

Hyvärunkoinen äijäviini kaipaa seurakseen tuhtia naposteltavaa. Puoliraaka pippuripihvi ja kermaiset perunat saavat viinistä oivan vastaparin. Sopii myös rasvaisten juustojen kera nautittavaksi.

Windy Peak Heathcote Shiraz 2013
13,90 euroa
Australia, Victoria
Rypäle: Shiraz
Hinta/laatu: 2 tähteä

– Liian paksuja palasia toi juniori on leikannut. Mutta ei kerrota sille, tai sille tulee paha mieli ja se alkaa parkua, mutisee huru-ukko senior, Reijo Haapanen.

Siispä näillä mennään. Haapanen pyyhkäisee sipulipalat leikkuulaudalta pannuun. Ne pitää kuullottaa, ennen kuin ne voi lisätä merimiespadan joukkoon.
Mainittu junior, Markku Kiiski, on jo kuorinut ja viipaloinut paitsi sipulit, myös perunat. Nyt hän voitelee uunivuokaa.

– Merimiespihvi on saanut nimensä siitä, että sitä tehtiin laivoilla, tosin usein kattilassa, ei tällä tavalla uunissa. Eikä siihen käytetty tällä tavalla ulkopaistia, vaan halvempaa lihaa. Kun sitä haudutettiin kannen alla kauan, syntyi maukas ruoka, Haapanen selittää.

Hän nostaa naudan ulkopaistin leikkuulaudalle ja leikkaa sen sopiviksi palasiksi. Ei liian ohuiksi, etteivät ne kuivu uunissa. Mutta eivät ne liian paksuiksikaan saa jäädä. Haapanen nuijii siivuja rivakasti nyrkillä.
– Ai, sä olet siellä merillä oppinut tommosia karatejuttuja, naureskelee Kiiski.

Merimiespihvin pääraaka-aineet ovat peruna, sipuli, liha ja olut.
– Aiemmin tähän käytettiin pilsneriä, mutta sitä ei taida enää valmistaa kukaan, pohtii Kiiski ja napauttaa ykkösoluen auki veitsellä.

Juuri olut tuo ruualle erityisen maun, samoin mausteeksi tarvitaan laakerinlehtiä ja maustepippureita. Perunoiden on syytä olla jauhoisia, sillä silloin ne hajoavat liemeen maukkaaksi ”losoksi”, kuten Haapanen kuvailee.

Ennen ruoan kokoamista lihasiivut pitää vielä paistaa. Haapanen tarttuu hommaan, mutta pian öljyä roiskahtaa paistinpannun ulkopuolellekin, ja kaasuhellalla oleva pannu syttyy tuleen.
– No mä sanosin että sä poltat ne. Tai flambeeraat, käy Kiiski kuittaamassa.
Haapanen ei ole moksiskaan, vaan siirtelee lihat turvaan liekeiltä.

Ja sitten kootaan: voideltuun vuokaan tulee ensin perunaa, sitten lihasiivuja ja vielä paistettua sipulia. Sitten samat taas uudelleen. Väleihin tulee suolaa ja muita mausteita. Ja jos jostain kerroksesta jää suola puuttumaan, seuraavaan voi sitten pistää tuplamäärän. Niin huru-ukotkin tekevät.

Tunnin-parin kypsennys ja sitten päästään syömään. Kaverina tarjoillaan maustekurkkuja ja piparjuuri-punajuurisalaattia. Jälkiruuaksi syödään rusinasoppaa.
Näin on hyvä.

Itsensä huru-ukoiksi nimenneet keittiömestarit Markku Kiiski ja Reijo Haapanen kokkaavat kevään aikana TS Extrassa ja TS Ruoka-sivustolla perinteisiä kotiruokia.

– Ihanaa, kun olette tulleet tänne, huikkaa Riitta Erwe iloisesti DeliVerden myyntipisteen myyjille. Lindrothin puutarhan DeliVerde aloitti kevätkautensa Kauppatorilla viime torstaina, ja Erwe tiesi asiasta jo heti tuoreeltaan perjantaina. Siksipä hän tulikin torille varta vasten ostaakseen kojusta salaatteja ja yrttejä.

Riitta Erwe on torin vakioasiakas, ja saapui DeliVerdeen ostamaan salaatteja ja yrttejä viikonlopuksi. Salaattiostoksilla myös Jukka Suvanto. Myymässä Paula Maunu (edessä) ja Maija Pelander.

Turun kauppatori heräilee kevätkauteensa tänä vuonna vähän normaalia aikaisemmin, sillä yleensä salaattikauppiaat saapuvat paikoilleen maaliskuun puolivälissä, tai viimeistään pääsiäisenä.
– Salaatit olivat jo valmiina, ja asiakkailta alkoi tulla kiihtyvällä tahdilla kyselyitä, että milloin tulette taas torille. Talven jälkeen alkoi itselläkin jo mieli palaa sinne, joten päätimme aloittaa kauden, kertoo Liisa Lindroth.

Myynnissä on nyt muun muassa salaatteja ja ruukkuyrttejä, ja asiakkaiden kovasti kyselemiä retiisinippuja saadaan myyntiin pikapuolin.
– Valikoima laajenee viikko viikolta, kertoo Lindroth.

Sorri puutarhan myyntipistettä ei torilla vielä näy, mutta se saapuu paikalleen huhtikuun alusta, kertoo Nina Sorri. Hän harmittelee parhaillaan vallitsevaa harmaata säätä, ja toivoo pikaisesti lisää paistetta.
– Salaatit tarvitsevat aurinkoa kasvaakseen!

Kaikki odottavat aurinkoa

Koko talven Kauppatorilla päivystäneet Kauppatorin kalapojat kertovat, että alkuvuoden kalatilanne on ollut poikkeuksellisen vaikea.
– Tammi-helmikuussa kalaa on tullut erittäin huonosti. Saaliit ovat olleet vain kymmenen prosenttia siitä mitä normaalisti. Välillä on ollut päiviä, jolloin tarjolla on vain Norjan lohta ja kirjolohta, kertovat Stefan Rehn ja Teppo Merisaari.

Tämän käsittelemiseen tarvitaan melkein viidakkoveistä, naureskelee Stefan Rehn esitellessään 6,6-kiloista kuhaa. Taustalla Olli Rihko (vas.), Jaakko Virrankoski ja Teppo Merisaari.

– Kalastajat sanovat, että kun ei ole jäitä, kalat eivät uskalla uida avovedessä. Mutta me myymme sitä mitä on tarjolla! Ja tästä on vain yksi suunta – ylöspäin.

Tällä viikolla saaliit ovat olleet onneksi aiempaa parempia, ja myyntiin on saatu muun muassa siikaa ja valtava, 6,6-kiloinen kuha.
Kalapojat kertovat, että kevään ja uusien kauppiaiden tulo alkaa nopeasti vilkastuttaa torikauppaa. Samaa sanoo Kotileipomo Tannisen tiskin takana oleva Aleksi Tanninen.
– Auringolla on valtava merkitys mielialalle – ja ihmisten liikkumiselle, Merisaari summaa.

Ns. maalaisten rivissä oli perjantaina hiljaista, paikalla oli vain yksi myyjä. Hän arveli, ettei maaliskuu tuo vielä suurempaa myyjäryntäystä, mutta jo pääsiäisenä on tarjolla laaja skaala sekä myyjiä että tuotteita.

Helsingin Messukeskuksessa järjestetään maaliskuun lopussa puutarhan, remontoinnin ja mökkeilyn tapahtuma Kevätmessut.

Tapahtumassa on tänä vuonna poikkeuksellisen paljon tarjontaa myös ruokaihmisille. Lähiruoka & Luomu -tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Kevätmessujen yhteydessä ja samaan aikaan käydään myös Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -kilpailut.

Vuoden kokki -kisat järjestetään aina keväisin. Kuva vuodelta 2013. Etuoikealla Smörin Jarno Seppä, joka kisaa tänäkin vuonna. Kuva Compic/ Markku Ojala

Lähiruoka & Luomu -tapahtumassa voi tutustua ruoantuottajiin ympäri Suomen. Messuilta voi ostaa mukaansa herkkuja, joita joka kaupasta ei saa, tutustua ruoantuottajiin ja seurata ohjelmaa näytöskeittiössä.

Messuilla on mukana 40 näytteilleasettajaa. Tarjolla on muun muassa Mokkapuun luomukahvia, Murtolan Hamppufarmin hampunsiementuotteita, Vavesaaren luomumysliä, Vuonoksen jäätelöä, Snafun luomusalaattia, Robertsin hilloja ja mehuja, Rainigon luomukvinoaa, Linkosuon lähileipää, Kolatun Juustolan ja Jukolan juustolan juustoja, Lapin kaamoslihan riistaa, Arctic Choc -luomumakeisia, Rönttösrouvan rönttösiä ja Kotileipomo Anna-Liisa Sorsan karjalanpiirakoita ja paljon muuta.

Messuilla voi tutustua myös kahden suomalaisen lähiruoan verkkokaupan palveluihin, Oskarin Aittaan ja Lähipro:hon. Ruokaa miltei kotiovelle tarjoaa myös Vaahteramäki Farmingin munataksi Eggspress. Ruokatieto Yhdistys ry tuo messuille näytöskeittiön ja Ruokavisa -kilpailun ja Ravitsemusakatemia esittelee ravitsemusosaamispalveluitaan. Philips tuo messuille uuden PastaMaker -pastantekokoneen ja antaa vinkkejä lapsiperheiden terveelliseen ruokailuun.

Lähiruoka & Luomun näytteilleasettajien videohaastatteluja esitetään Herkkusuu.fi -ruokaportaalissa ennen messuja ja messujen aikana.

Ruokatiedon näytöskeittiössä torstaina kilpaillaan valtakunnallisen Ruokavisan loppukilpailu. Ruokavisa on yläkoululaisille suunnattu ruokaosaamiskilpailu ja finaalissa kolme ryhmää valmistavat kolmen ruokalajin ateriakokonaisuuden. Kilpailua voi seurata aamupäivän ajan ja voittaja julkistetaan klo 13.45.

Viikonlopun aikana Hyvää Suomesta -keittiössä voi seurata kokkausnäytöksiä ja maistella annoksia. Muun muassa HelsinkiMenu-ravintoloiden keittiömestarit valmistavat ravintoloidensa erikoisuuksia suomalaisista raaka-aineista.

Kokkien ja tarjoilijoiden suomenmestaruuskilpailut Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija käydään Oma Koti -messujen yhteyteen rakennetussa näytöskeittiössä. Kaksitoista kilpailijaa taistelee finaalipaikasta torstaina ja kuusi kokkia ja kuusi tarjoilijaa kisaa voitosta perjantaina.

Kilpailuja voi seurata messuille varta vasten rakennetusta Kokit puutarhassa -pop-up ravintolassa, joka juhlistaa samalla Vuoden Kokin 20-vuotisjuhlaa. Kokit puutarhassa -ravintolasta voi ostaa puutarhajuhlan henkeen pikkuannoksia, joita entiset vuoden kokit ovat suunnitelleet. Ravintola on auki myös lauantaina, jolloin näytöskeittiössä valitaan Suomen edustaja kokkien maailmanmestaruuskilpailuihin Bocuse d’Oriin.

Kevätmessut järjestetään 26.-29.3.

Vuoden kokki- ja tarjoilija -kisoissa on mukana yhteensä neljä turkulaista. Lue juttu aiheesta täältä!

Tuntuu hassulta, että vuosi toisensa jälkeen haluaa syödä tiettyjä ruokia tiettyyn aikaan vuodesta. Enkä nyt puhu parsasta (jota odotan jo malttamattomana), laskiaispullista (meni jo) tai mansikoista (pitkähkö odotus vielä).

Kyse on sitruunarisotosta. Aina kun aurinko alkaa pilkistellä kevään merkiksi ja pääsiäinen lähestyä, minun alkaa tehdä mieli sitruunarisottoa. Olen tarjonnut sitä vuosikaudet vieraille pääsiäisenä, mutta koska kevät on varhaisessa, niin olen minäkin. Kaivoin reseptin esille viime viikonloppuna ja tuumin, että nyt on aika.

Iloinen yllätys oli se, että remontoidusta lähikaupastamme löytyy nykyisin myös mascarponea. Vau. Luomusitruunoita ei ollut, joten tavallisilla mentiin.

Kuvat ovat varsin pääsiäishenkiset, koska ne ovat parin vuoden takaa. Viikonlopun risotto katosi lautasilta ilman että tuli mieleenkään ottaa kuvia.

Risoton kanssa lautasella on täytetty broilerin rintaleike. Kuvat: TS/Jori Liimatainen

Tänäänkin paistaa aurinko. Ja risottoa jäi tähänkin iltaan. Aion syödä sitä kypsän avokadon kera.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

-Heli

Ramen on noussut maailmalla suosituksi ruuaksi, mutta tekee vasta tuloaan Suomeen. Turkulainen ravintola Karu Izakaya on ottanut ramenit osaksi konseptiaan. Ramen-lounaan tarjoilu aloitettiin ravintolassa viime viikolla.

Tärkeintä ramenissa on maukas liemi. Kuva: ravintola Karu

Ramen on japanilainen, alkuperältään kiinalainen nuudeliruoka. Tärkeä osa ruokaa on maukas liemi, jossa on nuudeleita, kasviksia ja mahdollisesti myös lihaa tai kalaa.
– Idea tähän heräsi viime syksynä, ja olemme pitkin talvea keitelleet liemiä ja kokeilleet erilaisia yhdistelmiä, kertoo ravintoloitsija Mikael Bergström.
– Olemme toimineet nyt kesällä kaksi vuotta, joten oli aika keksiä uusia juttuja, ettei leipiinny.

Bergström kertoilee, että ramen on maailmalla iso juttu. Se on levinnyt Japanista Yhdysvaltoihin ja on suosittua myös Lontoossa. Ramen-paikkoja on avattu Tukholmaankin, mutta Suomesta niitä ei vielä pahemmin löydy. Karu haluaakin osaltaan olla tuomassa trendiä Suomeen.

Rameneita on Karussa tarjolla aluksi vain lounasaikaan. Paikan lounas oli välillä tauolla, mutta nyt se on herätetty eloon.
– Koska meillä on tämä tila käytössä, on helppo kokeilla lounaalla, kiinnostaako tämä ihmisiä.
– Lounas on Turussa erittäin kilpailtu ja emme halunneet lähteä tekemään buffetia. Mutta kokeillaan nyt tätä.

Ramen on todellista pikaruokaa.
– Annos pitäisi syödä nopeasti, noin viidessä minuutissa, kertoo Bergström.
Nopeaa ramenin valmistus ei kuitenkaan ole, sillä liemiä keitetään kaksi-kolme päivää.
– Vaikka vaihtelemme annosten komponentteja, liemet pysyvät samoina. Olemme löytäneet niihin mielestäni hyvän tasapainon.

Sosiaalinen media kuohui alkuvuodesta keppanagatesta eli kaavailuista siirtää keskiolut Alkoihin. Toisaalta parhaillaan vietetään sataa päivää ilman viinaa ja toisaalta taasen rahdataan Virosta halvempaa alkoholia. Mitenkä tämän kaiken keskellä voi kotimainen olut?

Hörppyi ja herkkui -blogi tapasi Panimo- ja virvoitusjuomaliiton toimitusjohtaja Elina Ussan ja kysyi, mitä suomalaiselle oluelle kuuluu.

- Kiitos oikein hyvää, vastaa Elina Ussa ja toteaa, ettei koskaan aiemmin koko maamme kattavasti ole ollut saatavilla näin laajaa kotimaisten oluiden ja eri olutlaatujen valikoimaa. Myös runsastuva joukko pienpanimoita on saanut hienosti jalansijaa vähittäiskauppojen hyllyllä.

- Suomalaiset kuluttajat ovat löytäneet eri olutlaatujen maut ja olutharrastus on lisääntynyt valtavasti. Oluenharrastaja on hyvin eurooppalainen, määrän sijaan oluelta haetaan yhä enemmän ja enemmän laatua sekä luonnetta, kehuu Ussa.

Ussa kertoo olevansa iloinen, että ”keskioluet alkoihin”-kampanjalle saatiin piste.
- Nyt voidaan keskittyä oluen osalta olennaiseen ja unohtaa prosenttien ympärillä vellonut keskustelu. Suomalaisen oluen ja olutkulttuurin tulisi saada kehittyä rauhassa, markkinoiden ehdoilla ja mainontaa sallien, jotta myös pienet toimijat ja panimot saisivat tuotteensa kuluttajien saataville. Ylipäätään olutta tulisi kohdella kuin mitä tahansa muuta elintarviketta.

- Olut sopii myös ruuan kumppaniksi siinä missä viinikin. Ja joskus jopa viiniä paremmin, tuumailee Ussa ja jatkaa itse olevansa oluensa suhteen kaikkiruokainen ja kokeilevainen, mutta palaavansa kuitenkin aina peruslagerin pariin.

- Asuessani viitisen vuotta Aasiassa rakastuin aasialaiseen ruokaan. Paikallinen ruoka oli mausteista ja monivivahteista sekä itsessään runsaan makumaailman omaavaa, joten oluen ruuan kumppanina tuli olla kevýttä. Ja kun ilmasto oli suurimmaksi osaksi erittäin lämmintä, toimi olut myös janon sammuttajana. Ussa täydentää.

Jotta suomalaiset löytäisivät jatkossakin laadukkaan kotimaisen oluen, tulisi veroratkaisuilla suitsea Viron viinarallia ja ohjata alkoholinkulutusta kotisohvien sijasta valvottuihin oloihin eli ravintoloihin, tuumailee panimopomo ja kohottaa maljan suomalaiselle oluelle.

-Tanja

Vuoden viinit 2015 -kisa on ratkennut, ja Vuoden viini 2015 -tittelin sai Durius Tempranillo 2011.

Kyseessä on syvän ruskehtavanpunainen, hieman kehittynyt täyteläinen viini, jonka runsaassa ja rehevässä tuoksussa on nahkaa, paahteisuutta ja kuivattua hedelmää. Moniulotteinen maku vastaa tuoksua. Erinomaisen hinta/laatusuhteen viini, jossa on pehmeät tanniinit ja pitkä jälkimaku.

– Olemme erittäin iloisia tästä voittajasta! Kuluttajien kannalta on mahtavaa, että voittaja on kympin hintainen viini, sanoo  kilpailun puheenjohtaja Erkki Naski.
Vuoden viinin valinnan teki Vuoden Viinit kilpailu ry:n tuomaristo. Sääntöjen mukaan vuoden viiniksi valitaan viini, joka erottuu selvimmin muiden sarjojen voittajista.

Vuoden viinit on Suomen seuratuin viinikilpailu, joka järjestettiin jo 18. kertaa. Kilpailun järjestävän yhdistyksen kunnianhimoinen tarkoitus on edistää viinien tuntemusta ja viinikulttuurin leviämistä maassamme. Tänä vuonna kilpailuun osallistui 495 viiniä 31 eri maahantuojalta. Jotta kilpailijat painisivat tasa-arvoisessa seurassa, ne jaetaan hinnan, tyylin ja alkuperän mukaan 19 eri sarjaan. Tuomaristo arvioi jokaisen sarjan viinit täysin sokkona.

– Mukana oli tänä vuonna aiempaa enemmän esimerkiksi ravintoloiden sommeliereja, mutta ei se näyttänyt vaikuttavan tuloksiin – tietyt viinit tuntuvat nousevan kärkisijoille aina vuodesta toiseen, naurahtaa Naski.

Suomalaiset kuluttajat ostavat viinin useimmiten hinta edellä. Kipuraja on tosin hilautunut koko ajan hitaasti hieman ylemmäs. Naski allekirjoittaa ajatuksen siitä, että 11 on uusi 9.
– Verotus on parina viime vuonna nostanut viinien hintoja niin, että sama viini maksaa nyt enemmän. Mekin olemme joutuneet kilpailussa nostamaan hintakategorian rajaa: se oli ensin 9 euroa, sitten 10 ja nyt 11 euroa.

Jokaisessa sarjassa palkittiin kolme parasta, lisäksi jaettiin kunniamainintoja, jotka löytyvät Vuoden viinit -sivustolta. Koko listan löydät täältä.

Sarja 01: Euroopan punaviinit, hinta alle 11 euroa

Kulta    Durius Tempranillo 2011    9.97 €
Hopea    Los Monteros Crianza 2011    9.30 €
Pronssi    Quinta das Setencostas 2010    9.98 €

Sarja 02: Euroopan punaviinit, hinta 11-17 euroa

Kulta    Barbaglio 2009    13.98 €
Hopea    Campo Viejo Reserva 2009    14.49 €
Pronssi    Château Bonnin Pichon 2007    14.99 €

Sarja 03: Euroopan punaviinit, hinta yli 17 euroa

Kulta    Cabreo Il Borgo 2011    36.90 €
Hopea    Faustino V 2009    17.99 €
Pronssi    Villa Cafaggio Cortaccio 2005    36.50 €

Sarja 04: Uuden maailman punaviinit, hinta alle 11 euroa

Kulta    Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2013    10.90 €
Hopea    Indomita Gran Reserva Carignan 2012    9.98 €
Pronssi    Santa Ana Reserve 2013    8.98 €

Sarja 05: Uuden maailman punaviinit, hinta 11-17 euroa

Kulta    Brancott Estate South Island Pinot Noir 2012    13.08 €
Hopea    Finca Las Moras Black Label Malbec 2012    14.49 €
Pronssi    Castillo de Molina Pinot Noir Reserva 2013    11.99 €

Sarja 06: Uuden maailman punaviinit, hinta yli 17 euroa

Kulta    Montes Alpha Pinot Noir 2012    18.85 €
Hopea    Hugh Hamilton The Villain Cabernet Sauvignon 2012    20.20 €
Pronssi    Julicher Pinot Noir 2011    32.80 €

Sarja 07: Euroopan valkoviinit, hinta alle 11 euroa

Kulta    Anselmann Weissburgunder Trocken 2013    9.97 €
Hopea    Raimat Castell de Raimat Chardonnay 2014    9.99 €
Pronssi    Sommelier Selection Pinot Grigio Riesling 2013    8.75 €

Sarja 08: Euroopan valkoviinit, hinta yli 11 euroa

Kulta    Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2012    19.98 €
Hopea    Domaine Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevey 2011    28.90 €
Pronssi    Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken 2013    11.99 €

Sarja 09: Uuden maailman valkoviinit, hinta alle 11 euroa

Kulta    Lindemans Bin 65 Chardonnay 2014    10.00 €
Hopea    Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc 2013    9.98 €
Pronssi    Santa Rita 120 Chardonnay 2014    7.98 €

Sarja 10: Uuden maailman valkoviinit, hinta yli 11 euroa

Kulta    Mud House Sauvignon Blanc 2014    13.90 €
Kulta    Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2014    12.99 €
Hopea    Insight Sauvignon Blanc 2013    14.86 €
Pronssi    Anakena Ona Special Reserve Riesling Chardonnay Viognier 2013    14.40 €

Sarja 11: Punaiset hanapakkaukset

Kulta    Grand Barossa Shiraz 2012    24.90 €
Hopea    Tommasi Graticcio 2012    34.90 €
Pronssi    Santa Ana Reserve Malbec Shiraz 2013    31.90 €

Sarja 12: Valkoiset hanapakkaukset

Kulta    Matua by Angel Cove Marlborough Sauvignon Blanc 2014    20.00 €
Hopea    Santa Carolina Sauvignon Blanc Reserva 2014    29.90 €
Pronssi    Devil’s Rock Riesling     29.90 €

Sarja 13: Punaiset arvoviinit

Kulta    Viña Real Reserva 2009    23.10 €
Kulta    Luce 2011    96.90 €
Pronssi    Penfolds St. Henri 2008    77.00 €
Pronssi    Cono Sur Ocio Pinot Noir 2012    49.90 €

Sarja 16: Väkevöidyt (fortified) viinit

Kulta    KWV Cape Tawny     13.90 €
Hopea    Krohn 10 Years Old Tawny Port     26.90 €
Pronssi    Dow’s Nirvana Reserve Port     17.98 €

Sarja 17: Roseeviinit mukaanlukien rosee-laatikkoviinit

Kulta    Raimat Abadia Rosé 2013    10.29 €
Hopea    Santa Digna Cabernet Sauvignon Rose 2014    9.99 €
Pronssi    Santa Ana Organic Shiraz Rose 2014    8.46 €

Sarja 18: Kuohuviinit, hinta alle 13 euroa

Kulta    Mas de la Sabatera Cava Brut Chardonnay NV    11.89 €
Hopea    Lindauer Cuvée Brut     12.79 €
Pronssi    Lindauer Rosé Brut     12.79 €

Sarja 19: Kuohuviinit, hinta yli 13 euroa

Kulta    Pfaff Crémant d’Alsace Brut Blanc de Blancs NV    13.49 €
Hopea    Vincent Chaudray Crémant Bourgogne Brut     14.48 €
Pronssi    Bernard-Massard Millésimé Brut 2011    19.67 €

Sarja 20: Samppanjat

Kulta    Alfred Gratien Brut Classic NV    42.90 €
Hopea    André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut     29.90 €
Pronssi    Blondel Premier Cru Carte d’Or Brut NV    31.50 €

Hinnat ovat 3.2.2015 tilanteen mukaiset 0,75 l pullolle, ellei toisin mainita.

Suomalaisten lempilounasruoat ovat Fazerin kyselyn mukaan lasagne, tortillat, lohikeitto, lihapullat ja perunamuusi sekä paistetut muikut.

Amica.fi-sivuston lempilounasruokakyselyyn vastasi 19.–29.1. välisenä aikana 2800 suomalaista eri puolilta Suomea. Vastaajille oli annettu valmiiksi muutamia lempiruokavaihtoehtoja, jotka ovat nousseet esiin aiemmin Amica-ravintoloiden omissa ravintolakohtaisissa lempiruokakyselyissä. Tämän lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa jokin oma lempilounasruokavaihtoehto. Äänet valmiiden vaihtoehtojen välillä jakautuivat erittäin tasaisesti.

Lasagne on suomalaisten suosikki. Kuva: Shutterstock.

– Lempiruoat ovat muuttuneet perinteisestä suomalaisesta lounasruoasta, johon kuului muun muassa makaronilaatikko. Lasagne ja tortilla yleistyivät 2000-luvulla henkilöstöravintoloissa ja ne ovat muotoutuneet jo osaksi suomalaista perinnettä. Suomalaiset pitävät kalasta ja tämä näkyy tuloksista: lohikeitto ja paistetut muikut nousivat viiden kärkeen. Spontaanisti ehdotetuissa vastauksissa nousi muun muassa uunimakkara ja pinaattikeitto perinteisinä suomalaisina herkkuina, kertoo gastronomiasta ja tuotekehityksestä vastaava johtaja Marianne Nordblom Fazer Food Servicesiltä.

Suomalaisten top 10 -lempilounasruoat ovat:

1. Lasagne
2. Tortillat
3. Lohikeitto
4. Lihapullat ja perunamuusi
5. Paistetut muikut
6. Kaalilaatikko
7. Maksapihvit
8. Pizza
9. Makaronilaatikko
10. Silakkapihvit

Turkulaisravintolat Fontti ja Rantakerttu ovat molemmat uusineet ilmettään. Molempien salia on muokattu ja ravintoloihin on muun muassa tuotu pelikoneet ja suurikokoiset televisioruudut.

Rantakerttu sijaitsee jokirannassa, Förin kupeessa. Kuvat: TS/Jonny Holmén

– Halusimme muuttaa paikkaa vielä rennompaan ja ihmisläheisempään suuntaan. Televisioruutu ja pelikoneet ovat elementtejä, jotka vievät ”vakavaa” ilmettä ravintolasta pois, miettii Rantakertun ravintolapäällikkö Tero Virtala.

Neljä vuotta sitten juhannuksena avattu Rantakerttu sijaitsee Förin tuntumassa Läntisellä Rantakadulla. Se kuuluu Ravanttien perheen omistukseen, samoin kuin turkulainen klassikkoravintola Pippurimylly ja Läntisen Pitkäkadun ravintola Kerttu, kortteliravintola Hugo sekä Cup & Pint ja Satamakapakka Hunsvotti.

Buffet- ja salaattipöytien paikkaa siirrettiin remontin yhteydessä.

Rantakertun ravintolasalia uudistettiin remontilla monin tavoin toimivammaksi. Yksi muutos on se, että lounasaikaan käytössä olevia buffet-pöytiä siirrettiin toimivampaan paikkaan niin, etteivät ne enää ole illalla ruokailemaan tulevien asiakkaiden silmissä.

Ravintolan perälle tehtiin leikkipaikka lapsille, lisäksi tuunattiin baaritiskiä ja tuotiin tavallisten pöytien rinnalle sohvaryhmä ja korkeita jakkaroita.
– Ne asiakkaat jotka tulevat nauttimaan vaikkapa lasillisen viiniä, sijoittuvat usein niihin. Jos ei ruokaile, on jotenkin rennompaa istua muualla kuin perinteisten pöydän ääressä, miettii Virtala.

Sohvaryhmä kiinnostaa erityisesti ilta-asiakkaita.

Samalla uudistettiin myös ruokalista. Listalle otettiin muun muassa maailmalla suositut open burgerit, eli hampurilaiset jotka tarjoillaan ilman kansisämpylää.

Rantakertussa on sata asiakaspaikkaa yläkerrassa. Toiset sata löytyy alakerran Hunsvotti-satamakapakan puolelta, ja tilat ovat ravintolakäytössä lounasaikaan. Kun heti säiden salliessa avautuu vielä satapaikkainen terassi, keittiössä riittää kiirettä.

Lounaalla Rantakertussa on tarjolla buffet, ja se on muun muassa urheilijoiden suosima. Syömässä näkyy säännöllisesti esimerkiksi Tuton ja Tepsin pelaajia.
– Lounaskilpailu on Turussa kovaa, ja jollain täytyy erottua. Meidän valttimme on monipuolinen salaattipöytä ja rento ilmapiiri, sanoo Virtala.

Tero Virtala jutustelee iloisesti asiakkaiden kanssa. Sillä rakennetaan ravintolaan hyvää ja rentoa ilmapiiriä.

Fontin uudistettu etuosa. Kuvat: TS/Timo Jakonen

Kauppiaskadulla, Turun Sanomien entisessä asiakaskonttorissa kaksi vuotta toiminut ravintola Fontti uudisti tänä keväänä ravintolansa etuosan ilmeen. Muutos tehtiin yhteistyössä sisustusarkkitehti Stefan Lindforsin kanssa.

Aiemmin etuosaa oli yhtä avaraa tilaa, ja siinä oli matalia pöytiä ja tuoleja.
– Vaikka meillä oli ihmisiä ruokailemassa ravintolan takaosassa ja kabinetti täynnä, kadulta saattoi näyttää siltä että ravintola on ihan tyhjä, kertovat ravintoloitsija Jaana ja Turo Nolvi.

Fontti-kuosi.

Nyt etuosaa korotettiin ja tila jaettiin looseihin, joissa on korkeat pöydät ja jakkarat. Pöydät tuotiin aivan suurten ikkunoiden viereen.
Lindforsin käsialaa ovat loosien sohvat ja Fontti-kuosi, jolla ne on verhottu.
– Tämä etuosa on nyt kuin moderni pubi, Turo Nolvi linjaa.

Rakennuksen historiaa korostettiin liisteröimällä kattoon ja osaan seinistä Turun Sanomien sivuja.
– Mietin, että millä tätä tilaa saisi kodikkaammaksi, ja sitten keksin ajatuksen lehden sivuista, kertoo Nolvi.

Turo ja Jaana Nolvi uudistetun baaritiskin äärellä.

Hän ideansa on myös baaritiskiä pitkin kulkeva pieni raitiovaunu, joka vastaa mittasuhteiltaan aitoa. Sen hankkiminen ei ollut ihan yksinkertaista, mutta lopulta sopiva löytyi Suomesta aiheen harrastajien kautta.

Remontin myötä ravintolaan luotiin à la carte -listan rinnalle erillinen baarilista, joka tarjoaa purtavaa pienempään nälkään.

Fontti on tällä hetkellä luopunut lounaasta, mutta Nolvi sanoo, ettei sitä ole täysin kuopattu. Toistaiseksi Fontti keskittyy kuitenkin toimimaan ilta-aikaan ja viikonloppuisin.

Vuoden Kokki -kilpailun 20-vuotista taivalta juhlitaan Kokit 1995-2015 puutarhassa -pop up-ravintolalla. Ravintola on auki Helsingin messukeskuksessa pidettävillä Kevätmessuilla Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -kilpailualueen yhteydessä 27.-28.3. klo 11-17.

Ravintolan ja ruokien suunnittelusta vastavat Vuoden Kokit 2001 Henry Tikkanen ja 2010 Mika Palonen yhdessä  Metoksen Olli Vuoren kanssa. Mikan sekä monet muut aiempien vuosien Vuoden Kokit löytää ravintolan tiskin takaa messuviikonloppuna.

Pop up -ravintolan ruokalistalta löytyy herkullisia katuruokamaisia annoksia, jotka kaikki maksavat viisi euroa kappale. Tarjolla on mm. ribsejä, lohitartaria ja kasvis-hotdogeja ja lihaleipiä sekä herkullinen jälkiruoka.

Paikalla on Vuoden Kokki -tittelin voittaneita kokkeja 20 vuoden ajalta, mm. Pekka Terävä, Ari Ruoho, Peppi Aralehto, Matti Jämsén, Erik Mansikka, Eero Vottonen sekä hallitseva mestari Heikki Leikola. Lauantaina paikalta löytyvät myös tuoreet vuoden 2015 Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija, jotka julkistetaan edellisenä iltana ravintola Olossa järjestetyssä puutarhajuhlassa.

– Saamme viettää juhlavuotta komealla tavalla, kun tuomme menneiden vuosien voittajia tarjoamaan  herkullista ruokaa keskellä kisahumua. Haluamme tuoda esiin juhlavuotta, rautaisten ammattilaisten työtä sekä yhteistyökumppaneittemme raaka-aineita, kertoo Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -kilpailuja sekä Suomen Bocuse d’Or-kisaa hallinnoivan ELO-säätiön johtaja Seija Kurunmäki.

Pop up-ravintola on auki finaalipäivinä: 27.3. käydään Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -finaalit ja 28.3. valitaan Suomelle seuraava Bocuse d’Or-edustaja.

Arkean henkilöstöravintoloissa vietetään Välimeri-teemaviikkoa 16.–20.3.2015. Myös sairaaloiden ja hoivalaitosten ruokalistalla on tarjolla välimerellisiä makuja. Lisäksi teema näkyy Turun koulujen ja päiväkotien ruokalistalla keskiviikkona 18.3., jolloin tarjolla on italialaishenkinen lihapulla-ateria.

Henkilöstöravintoloiden teemaviikkoon on haettu vivahteita kaikista 21 Välimerta ympäröivästä maasta. Etelä-Euroopan herkut ovat suomalaisille yleisesti tutumpia kuin Pohjois-Afrikan keittiöiden erikoisuudet. Koko Välimeren alueelle tyypillisiä raaka-aineita ovat oliiviöljy ja tuoreet vihannekset, kuten tomaatti, munakoiso ja kesäkurpitsa, sekä yrteistä timjami, rosmariini, oregano ja basilika. Henkilöstöravintoloissa on tarjolla muun muassa tunisialaista sitruunalohta, marokkolaista lihapataa, kreikkalaisia lihapullia ja katalonialaista paprika-chorizo –keittoa.

Turun kouluissa ja päiväkodeissa teemapäivänä on tarjolla italialaistyyppinen menu. Lisäksi koulujen ruokasalit koristellaan mahdollisuuksien mukaan Välimeri-teemaan sopivalla rekvisiitalla. Teemapäivät ja -viikot on otettu kouluissa innokkaasti vastaan. Myös aikuisemmalta asiakaskunnan palautteissa teemoja suorastaan toivotaan.

– Erilaiset teemat ovat saaneet positiivista palautetta asiakkailtamme jo testausvaiheessa. Ne piristävät ruokalistaa ja kehittävät myös omaa tekemistämme. Usein teemapäivistä jää jokin annos pysyvästi listalle, kertoo Arkean palvelujohtaja Paula Juvonen.

Olen Leena, kolmen urheilijanuorukaisen kotiäiti. Suurin intohimoni on ruoka ja kaikki siihen liittyvä. Rakastan laittaa ruokaa niin ystäville kuin perheellekin. Rakastan keittokirjoja, reseptejä, ja jos vain aikaa riittää, katson kaikki mahdolliset ruokaohjelmat.

Rakkauteni ruokaan on alkanut jo äidinmaidosta: äitini on aina laittanut kotiruokaa ja ottanut meidät lapset mukaan kokkailuihin. Olemme asuneet Lähi-idässä vuosia, ja olen itse asunut Italiassa ja muissa Välimeren maissa.

Unelmani olisi, että voisin jonain päivänä keskittyä ruokaan myös työelämässä. Kiinnostus ruokaan on loppumaton. Tässä joitakin avainsanoja, jotaka kuvastavat minua:

• lähiruoka
• luomu
• Italia
• Lähi-itä
• terveys
• aidot puhtaat maut
• tuoreus
• kausiruoka

Keskityn blogissani enimmäkseen melko yksinkertaiseen kotiruokaan. Joskus on kuitenkin ihanaa kokeilla jotain uutta, ja paneutua ruokaan vähän enemmän. Juhlistaa vaikka kesäpäivää ystävien kanssa.

Suhtautumiseni ruokaan on humoristinen ja eniten ongelmia teettää ainesten mittaaminen resepteihin.

Tervetuloa maistamaan,

- Leena

Eikö olekin ihanaa, kun terveellinen on myös herkullista ja yksinkertaista?

Meillä on jo pidemmän aikaan tehty amerikkalaisia pannukakkuja eli pancakeseja niin aamupalaksi kuin iltapalaksikin. Lapset rakastavat niitä, ne ovat halpoja ja helppoja sekä terveellisiä ja täyttäviä. Olen tehnyt todella paljon erilaisia versioita näistä aina vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Itse pidän myös banaaniversiosta, mutta lapset tykkäävät enemmän omenasta.

Ja omenoista sen verran, että jos et osta luomuomenaa tai käytä kotimaisia omenoita (mieluiten omasta puusta), mielestäni olisi parempi, että et osta niitä ollenkaan. Omenoissa on tutkitusti enemmän torjunta-aineita kuin melkein missään muissa hedelmissä tai vihanneksissa. Palaan tähän aiheeseen vielä tulevaisuudessa!

- Aurinkoisia aamuja toivottaen,

Leena

PS Saat helposti tehtyä nämä myös gluteenittomana!

L ihapullien tekemisessä on monta koulukuntaa: 1) millaista jauhelihaa käytetään 2) kuullotetaanko sipuli vai käytetäänkö raakaa sipulia ja 3) paistetaanko pullat pannulla vai uunissa.
Kahdesta huru-ukot ovat samaa mieltä: jauhelihan on hyvä olla sika-nautaa, sillä pelkästä naudanjauhelihasta tulee turhan kuivakat pullat.

Lihapullat pitää ehdottomasti paistaa pannulla, sillä silloin niihin tulee kunnolla makua ja oikeanlainen pinta. Uunia voi käyttää vain, jos pitää valmistaa kerralla suuri määrä pullia. Silloin pullat voi kypsentää alkuun uunissa ja lopuksi paistaa niihin pannulla kauniin värin ja pinnan.

– Jos ei ol kermaa, ei tul mittää, tuumivat Reijo Haapanen ja Markku Kiiski. Kuvat. TS/Riitta Salmi

Mutta sipuli, se jakaa mielipiteet. Huru-ukko senior, Reijo Haapanen suosii kuullotettua sipulia, sen sijaan huru-ukko junior Markku Kiiski täräyttää sipulin raakana taikinaan. Koska Kiiski on puikoissa tällä kertaa, mennään siis raa´alla.
Haapanen tosin pudistelee päätään.

Lihapullien teko aloitetaan sekoittamalla kuivamausteet korppujauhoihin. Tällä niksillä maut saadaan tasaisesti koko taikinaan. Korppujauhoihin lisätään kerma, ja pienen turvotuksen jälkeen jauheliha. Taikinaan voi laittaa yhden kananmunan tai olla laittamatta. Sitten sekoitetaan kunnolla.
– Ei se muna välttämätön ole. Jos laittaa liikaa kananmunaa, taikinasta tulee kova, Kiiski selittää.

– Valkopippuri ja jauhettu maustepippuri ovat ne mausteet, joista tulee se oikeanlainen maku.
Valmiista taikinasta muotoillaan pullia, jotka paistetaan pannulla voissa. Ja sitten seuraa taas niksi: puolikypsät pullat siirretään kattilaan, jossa on muutama sentti kiehuvaa vettä. Siellä pullat kypsyvät sillä aikaa, kun paistinpannussa syntyy kastike.

– Mä olen erikoistunut tähän jauhojen rapsuttamiseen, mutisee Haapanen, jonka osaksi on taas kerran langennut jauhojen ruskistaminen. Vaan hyvä tulee, ja kun päälle lisätään reilusti kermaa, on kastike valmis. Se kaadetaan pullien päälle, ja sitten vähän haudutellaan.

Lihapullien kaverina on muusia ja puolukoita – ja kyllä maistuukin kotoisan hyvältä.
– Näistä lapsenlapset tykkäävät, hurut tietävät.

Jälkiruuaksi tarjotaan mummon lettuja, ja ne vasta herkkua ovatkin.

Itsensä huru-ukoiksi nimenneet keittiömestarit Markku Kiiski ja Reijo Haapanen kokkaavat kevään aikana TS Extrassa ja TS Ruoka
-sivustolla perinteisiä kotiruokia. Katso videolta, miten homma sujuu.